Lyriikat

Kirous

Lääkitsen itseni rukouksin
mutta otan niitä lääkkeeksi vain
ovat myrkkyni jotain aivan muuta
mua vahevempaa

Kuolleiden lehtien tuoksu on koti sydämen
outo rakkaus hiipuvaan lämpöön
on rakentanut
muodon antanut

Kirous kulkee rataa
joka muodoltaan tunnistetaan
ei mitenkään voi pysäyttää
Aistittu täydellisyys
kaikupohjaltaan kuin ihmisyys
valossa haalistuu pois
sen kirous on sama kuin mun

Pelkään onnellisuutta
sillä tunnen sen vastakohdan
päivää on seurattava illan
ei voi muuttaa

Kirouksella on kasvot
jotka ihmistä muistuttaa
sen äänessä asuu lupaus
se valehtelee myös itselleen

Kirous kulkee rataa
joka muodoltaan tunnistetaan
ei mitenkään voi pysäyttää
Aistittu täydellisyys
kaikupohjaltaan kuin ihmisyys
valossa haalistuu pois
sen kirous on sama kuin mun

Puolet minusta liekkeihin tuijottaa
ne värini toistavat tanssissaan
puolet rakastaa mustaa veden pintaa
ja mitä se syvyyteen piilottaa
puolet jäi vangiksi illuusioon
joka itsestään rakensi uskonnon
puolet iskee rystyset kallioon
tunteakseen todellisen

Kirous kulkee rataa
joka muodoltaan tunnistetaan
ei mitenkään voi pysäyttää
Aistittu täydellisyys
kaikupohjaltaan kuin ihmisyys
valossa haalistuu pois
sen kirous on sama kuin mun

Copyright © 2017 urbankillah visuals. Kaikki oikeudet pidätetään.