Lehdistä

(Soundi 11/98)

Toni katsoo taakse:

Attack Of The A.L. People:
"Sävelsin tämän levyn ollessani hyvin nuori, 16-vuotiaasta 19 vuoden kypsään ikään. Levyn sanoitukset eivät ole yhtään naiivimpia kuin Beatlesillä, mutta levyn toteutus on ihan hirveä. Kun me mentiin studioon, niin me oltiin ihan ihmeissämme, kun siellä oli miljoona syntetisaattoria ja miljoona muuta vehjettä. Me ihmeteltiin, että mikähän tämäkin laite on? Ja kaikkia niitä oli tietenkin käytettävä. Silloin se oli harhaluulo, että jos haluaa tehdä hyvää musaa, niin sen pitää kuulostaa Dingolta, koska silloin Dingo ja Yö olivat kolahtaneet niin helvetisti."

Ehjä:
"Siinä oli puolitoista vuotta väliä. Sitä oli ehtinyt kelaamaan monia asioita, että niitä ei kannata tehdä kuten ekalla kerralla. Se oli sillä lailla haistakaa vittu-levy, että oikeastaan me ei kelattu yhtään mitään. Siinä oli sellainen katkera fiilis, että jos ei kelpaa, niin ei sitten. Senkun vedettiin ja ajateltiin, että myydään 2000 levyä."

Kolme:
"Ennen kolmatta levyä me tehtiin kädettömän monta keikkaa. Suoraan keikkatauolta laitettiin meikälle mietintämyssy päähän, että nyt teet biisit ja kahden kuukauden päästä on studio. Mulla oli kaksi kuukautta aikaa tehdä biisejä ja minähän kilttinä poikana tein. Ensin piti kuitenkin rentoutua jonkin aikaa ja sitten siinä oli joulut ja kaikki tälläiset ja enhän mä muutenkaan pystynyt alkamaan niitä heti tekemään. Siinä jotenkin hätääntyi, kun kukaan ei sanonut, että miettikää ja kehittykää. Me oltiin Levy-yhtiölle ensimmäinen kultalevy ja oltiin ihan ihmeissämme, koska me luultiin, että meillä ei ole mitään mahdollisuuta menestyä. Se vaan jotenkin tapahtui. Ehjän jälkeen tehtiin sama levy uudestaan, vähän huonommilla biiseillä ja ehkä vähän paremmilla soundeilla ja eri sanoilla. Sellaistahan se oli. Siinä ei kauan kestänytkään, kun se levy poltti meidät loppuun. Siinä meni se kesä."

Singlet 1993-1997:
"Tammikuussa laitettiin ulos sinkkukokoelma ja sitten vedettiin turnee. Se oli oikeastaan ihan hauskaa. Oli hauska soittaa vanhoja biisejä. Olis ollut ihan cool vedättää vanhojen levyjen hintaa vielä ylemmäs. Olisi tehnyt egolle ihan hyvää, kun joku maksaa 750 markkaa jostain levystä, jonka äänitysbudjettikin oli vain 600 markkaa. Me kuitenkin ajateltiin, että niiden vanhojen levyjen kysyntä on niin suurta, että olisi ihan joviaalia julkaista ne kokoelmalla. Olihan se ihan mukavaa saada itsekin kaikki samoihin kansiin. Sen lisäksi kaikki teinit eivät oikein tiedä, että mistä me tullaan ja mikä meidän tausta on. Ne on lukeneet Suosikkia ja funtsivat, että me ollaan vähän kuin Backstreet Boys, mutta me soitetaan kitaraa. Nyt ne ainakin tietää mistä kaikki on lähtenyt."

Aivan kuin kaikki muutkin:
"Nyt on ainakin tapahtunut kehitystä ja muutosta. Uudesta on tässä vaiheessa paha sanoa mitään muuta. En mä osaa analysoida sitä yhtään mitenkään. Mun mielestä siinä on hirveästi hyviä juttuja. Toki siinä on myös muutama juttu, jonka mä tekisin jo nyt toisin, mutta ne eivät ole sellaisia asioita, jotka muuttaisivat sen levyn hyvyyttä tai huonoutta. Ne eivät muuta biisejä mitenkään. Ne on mun omia mokia. Mä lauloin jonkun kohdan päin helvettiä ja sellaista. Lyriikasta pitää sanoa, että nyt mä olen kirjoittanut kolme levyä käytännössä yhdelle ainoalle ihmiselle. Mä tajusin sen sen jälkeen, kun se suhde meni poikki. Sen eron takia tämä levy käsittelee sitä suhdetta ihan eri näkökulmasta. Mä en tiedä, että onko tämä meidän paras vai huonoin levy, mutta ei tämä ainakaan ole keskiverto. Tämä on joko hyvä tai ihan paska. Sen voi jokainen päättää itse. Mä olen väärä ihminen sanomaan siitä yhtään mitään ."

Copyright © 2017 urbankillah visuals. Kaikki oikeudet pidätetään.