Eli siis.... Mitä mieltä ootte Tonin ja Sipen antamasta "elämän ohjeesta"? Tarkoitan täällä sitä, kun Toni sano siinä videon lopussa jotain tällasta...."On sellasia aikoja, kun ei tiedä mikä on se oikea tie. Joku tie menee oikealle joku ylämäkeen ja joku alamäkeen. Seuraa sitä tietä mitä sydän sanoo..." Jotain tällasta.En muista sanatarkkaan.
Sitten Sipe sano jotain,että...."Kannattaa seurata sitä tietä mitä sydän sanoo, vaikka järki sanoo muuta..."
Musta tää neuvo tai elämän ohje on aika osuvasti sanottu..ja varmaan auttaakin joissain ongelma kohdissa. Mulla on ollu muutamia hetkiä jolloin järki ja sydän ovat olleet "erimieltä". Kuitenkin on tainnut viedä minun kohdalla voiton se järjen ääni.. kuitenkin.
Onkos teillä ollut tälläsii kokemuksia? Jos on, niin millasii?
I know, I know! Tää on tyhmin vieti/kysymys mitä täällä sivuilla on ikinä ollut! Yrittäkää korjata se jotenkin...
ei tuu just mieleen et oisinko ollu koskaan tilanteessa et järki ja sydän sanoo eri tavalla... mu musta se tonin juttu on sairrraan hienosti sanottu. lyhyesti ja ytimekkäästi. se sipen juttu on sit pidempi.
No mun elämässä on just nyt tollanen kamala kohta... Sydän sanoo vahvasti että kyllä sä pystyt siihen mutta ei järki jaksa sitä uskoa... ARGH!!! Mä tulen viel hulluks!!! Mitä tekee... Umph... Vielä on mulla elämä edessä, mutta sepä se! Nyt jos tekee jotain pahasti pieleen saa sitä korjailla loppuelämänsä...? Haluan niin hirveästi yrittää, mutta ei järki tosiaankaan usko että pystyn. Kai sitä pitäis sydäntä seurata kuitenkin...? SAikohan kukaan mitään selvää? :D Suhteellisen sekava mielentila.. teksti sen mukaista... Apua...
pitäis ajatella enemmän sydämmellään, mutta kun siihen ei aina pysty. pitäis uskaltaa. lantalaisten ajatukset on ajan myötä juurtunut omiksi ajatuksiksi. sairasta. se vaikuttaa piilotajunnassa. psykan ope diggais.
Anonyymi tällä kertaa mä ymmärrän sua hyvin. Mulla on tavallaan myös sama tilanne kuin sulla...
Sydämmen ääntä pitäis kyllä kuunella, mutta, kun ei siihen uskalla oikein antautua sen aitouteen.
Mullakin jotenkin on "juurtunu" noi apiksien ajatukset omiin aatuksiin, vaikka ehkä pitäis ajatella omilla aivoilla ja tehdä omat johtopäätökset kaikesta.
pitäs ostaa tuo..
Sitähän se elämä on, tasapainoilua järjen ja tunteen välillä. Elämässä ei olis mitään järkeä, ellei järjen ja tunteen välillä olis ristiriitaa. Niin on ja niin pitääkin olla.
Mulla, niinku kaikilla muillaki, on kokemuksia siitä, että olen päättäny jotain ja sitte katunu. Välillä olen katunu sitä päätöstä, jonka olen tehny tunteen perusteella ja välillä sitä, minkä järjen.
Ei tunteen ja järjen edes pidä olla mikään symbioosi - musta ja valkonen, talvi ja kesä.
Minun mielestä ei voi sanoa, että kaikki päätökset tulis tehä tunteen mukaan. Olis vaikeaa kuvitella, että mie vaikka lopettaisin opiskelun vain sen vuoksi, ko minusta tuntuu, etten silti voi poistaa maailmasta lapsiin kohdistuvaa väärää.
::)
Toivottavasti saitte sen pienen punasen langan kiinni tuosta (:
Kyllä, kyllä, kutn isäni sanoo, kun on samaa mieltä...
Tuo on kyllä kanssa järkevä...peruste. Mieltä ja tunteita pitää käyttää molempia tasa puolisesti. Ei liikaa järkeilyä eikä liikaa hempeilyä.
Toi Tonin sanoma lukee mulla sängyn päällä ja mä yritän pitää siitä kiinni mitä teenkin. Mutta...sydämen valintoja on tullut kaduttua enemmän kuin järjen. Mutta toisaalta niistä on sitten myös saanut maailmaa avartavia kokemuksia,toisin kuin järjen valinnoista. Mä oon ajatellu et valinnat pitää tehä just sen mukaan mutä se sydän sanoo, mut päämäärän saavuttamiseksi kannattaa käyttää myös järkeä. Tai jotain sellasta...
Musta toi on hyvä juttu...
Mut ihan yleensä se että mitä idoli sanoo, ni jotkut ottaa sen liian vakavasti... Esim. yks Jasu, HIM fani, onhan se kiva että on lukenu synnin viemää, mutku se on sille joku saatanan raamattu! Sit sielt tulee koko ajan et "ai, et sä oo lukenu sitä juttuu? Mä ainakin teen niin ku Ville Valo sano..." - onhan se vähän läppä...
Musta ainakin apiksen jätkil on niin hyvii juttuja ja "elämänohjeita" jotka on vielä ihan toimivia. ainahan kun ihailee jotain ihmistä,ketä tahansa, sä haluut olla just niinkuin se tai se mitä tää tyyppi sulle sanoo. mä ihaolen apiksessa nimenomaan niiden rehellisyyttä ja sitä et ne osaa puhua asioista jotka on oikeesti tärkeitä.mun sydän on samaa mieltä tän "anna sydämen viedä"-ohjeen takana. järkeehän mulla ei olekkaan...
Faniutta voisi verrata rakkauteen, samanlaistahan se... Rakastunut ei nää toisessa mitään huonoja puolia, niinkuin ei fanikaan yleensä ihailemassaan bändissä ja sen jäsenissä :)
Eikä tahdo uskoa niistä mitään pahaa :) vai mitä?
Mutta mitäs huonoja puolia Apiksessa nyt muka olisi...? ;D;D ;)
Niin... ;)
Tuo oli hyvä pointti, että faniutta voi verrata rakastumiseen! En ookkaan koskaa ees aatellu sitä tolleen. Mmmhh...täällähän oppii uusia mahtavia näkökulmia! Kiitos, olen teidän ansiostanne taas yhden näkökulaa rikkaampi. =)
Taas näitä mun neroleimauksia...
Kyl mä tätä bändiä rakastan,niin paljon kuin voin jotain bändiä rakastaa! Joidenkin muiden on ollut vaikea ymmärtää mun suhdettani Apulantaan,eivät itse varmaan ole kokenut mitään yhtyettä niin merkittävänä kuin Apulanta on mulle ollu. Tällainen fanirakkaus on ollu mulle tosi antosaa. Aina kun on masentanut ja sattunut on aina ollu yks bändi joka on auttanut ja valanut muhun itseluottamusta koittaa uudestaan.Se on kyllä aika paljon se yhdeltä bändiltä! ;D Kyllä tekis kovaa jos hajoais yhtäkkiä...
Mullakin on toi...Apulanta on mulle hyvin, hyvin rakas! :D
En tiedä miten mä olen joskus voinu elää ilman apulantaa. Ja apulanta auttaa, kun on masentunu tai ahdistunu tai, kun jokin asia ärsyttää. Nimikin on aika osuvasti apulanta.... Apulantaa ahdistukselle yms. Apulanta lannoittaa ja antaa kuuntelun jälkeen taas hyvän mielen...
Öym...taas näitä mun juttuja...
Ei mitään! Oon täysin samaa mieltä että Apulannan nimi on hyvin osuva!Siitä lähtien kun aloin saamaan Apulantaa mun elämä lähti kukoistamaan! Se oli se asia mitä minä ahdistunut teini silloin tarvitsin ja tarvitsen yhä. En tiedä mitä tapahtuisi jos lannoitus yhtäkkiä loppuisi...
Todellakin! Mäkin sain siitä (saan vieläkin) hyvin hyvää lannoitusta kitaransoitolle, ja muutenkin :)
Apulanta on parasta apulantaa!!! ;)
Nimi on enne! ;D
onhan se... Mulle viime vuonna kettuiltiin ku oon lyhyt... vain (?) 160cm pitkä ni sitte mulle sanottiin että tarvitse apulantaa *-iskä, mä haluun kyttyrän- äänellä* vaihtoehtosesti mulle tulee siitä mieleen vili vilperi *nauraa kipeenä* no joo... on mulla harrastukset siis noin basson soiton ja apulannan ohella... taas tänään tuolla tihkusateessa juoksutin hevosia (köytetään koni pitkän narun päähän ja käsketään juosta ;) ) mielekästä touhua... nyt oon taas jossain keuhkotappotaudissa... kyllä, herra! (siis lerppa) yritän tervehtyä jotta pääsen nosturiin riehumaan ja tallomaan ihmisten varpaita ja hakkaamaan kyynerpäitä edellä olevien niskaan...
onks mulla joku onkelma kun en voi pysyä aiheessa....?
Kaikilla meillä taitaa olla samainen ongelma. Siis sen aiheessa pysymisen suhteen ::)
minun mielestä faniutta ei voi ihan sellaisenaan verrata rakkauteen. rakkauteen kuuluu myös niitten huonojen puolien tunteminen ja hyväksyminen.
Hei onhan fanirakkauskin rakkautta tai ainakin suuria tunteita!Mä oon ainakin hyvin tunteellinen ihminen
mistä vitusta noita videoita saa tilattua ku ei mistään saa tietoa!?
http://www.levy-yhtio.com/kauppa.htm
Mustaa hevosta sieltä ei [ilmeisesti?] saa. Listalla se tuolla oli vielä pari vuotta sitten kun noita tilailin, mutta sitä ei tullu, oli loppu. Ei oo näköjään lisää tullu.
Ja eikös joitakin videoita myydä tuolla levy kaupoissa? Täällä joensuussa ei tota musti hevonen videoo taida olla, mutta liikkuvat kuvat ja tohtori halla ainakin löytyy....
Että, niin levy kaupoista saattaa olla, jos löytyy, niin vanhaa matskuu..
tohon "risteysjutskaan" sanoisin, et joskus kandee valita se kultainen keskitie ;)
joskus Apiksen (siis oikeastaan Tonin) sanoituksista voi löytää elämänohjeita, siis ohjeita siihen miten henkisestä pahasta olosta voi päästä yli.
Ärsyttää ku jotkut mu tutuist väittää et Apiksen kappaleet lietsoo itsemurhaan, ne vois kuunnella niit sanoi kyl tarkemmin! Mun mielest asia on just toistepäin....mut jokaisella on kai oma näkemys/käsitys biisien sanomista....
en taas tiiä mitä mä selitän. taidan olla väsynyt niin henkisesti kuin fyysisestikin...
*harkitsee...nukkumaanmenoa*
se on aika hassu kun toni ihan selvästi haluais lopettaa videon niihin sanoihinsa ja sipe sitten kuitenkin vielä jatkaa :)
mutta kyllä ne viisaita miehiä on sanon minä!
Hyvin viisaita! ;D
Hyvin, hyvin viisaita... :)
eiku hyvin, hyvin, hyvin viisaita ;D
Siksi minä niistä niin tykkäänkin!Ne puhuu asioista joilla on oikeesti merkitystä eikä jauha turhanpäivästä paskaa!Se bändi on enemmänkin kuin hyvää musaa.Niiden haastattelujaki on nautinto lukea, kun aina tietää että vaikka olis aihe mikä tahansa niiden suusta tulee asiaa!
Niin, eikä mitään turhanpäivästä paskan jauhantaa.... ;) Aina on jotain viisasta sanomista meille pienille lapsukaisille... :)
En kyllä menis allekirjottaan että Tonin suusta tulee aina asiaa ;D ;D ;D Nojoo, ihan kivoja se kuitenkin aina juttelee ;)
No, ehkä ei aina, mutta joskus.
Enemmän Tuukka puhuu asiaa kuin Toni. Tuukka puhuu vähän, mutta harkitusti (ja asiaa). Suurimman osan ajasta Tonin suusta tulee täytepuhetta, siellä seassa sitten vähän asiaa.
sipe puhuu kans tosi viisaasti ja harkiten, mutta tuntuu et se kiertelee ja kaartelee puhuessaan... :)
Niin..... ::)
Saattaa olla, että Tuukka puhuu vähän, mutta asiaa... Toni ja Sipe ovat vähän....En mä tiedä!
No okei, mut tarkotin siis ihan kokonaisuudessaan bändinä. Kyl Toni useinkin puhuu ihan ihme hömppää (mist ei aina tajuu) ,mut sillä jätkällä on uskomattomat verbaaliset lahjat ja se osaa sanoo turhatkin asiat tosi ovelas muodos.
Sipee muuten joskus vähän kaartelee puheessaan, mut se puhuu niin vastustamattoman rauhallisesti ja mukavasti ja asiaa.
Mutta Tuge on rautaa!Sen ei tartte sanoo ku pari sanaa ja siin on kaikki oleellinen eikä muuta tarvita! Joskus oikeen ärsyttää kun Tuukal näyttäs olevan asiaa eikä Toni ja Sipe tajuu antaa puheenvuoroa ja hyökkää sitte heti Tuukan puheen päälle >:(
Semmonen on ärsyttävää!! Se, että jollakin on oikeesti asiaa ja sitten tulee joku muu ja sanoo siihen jotain epäolennaista.
Niinhän siinä aina käy... nopeat syövät hitaat kun hitaat jäävät jalkoihin... :-/
Mulle käy aina niin että sillon kun on sanottavaa (yleensä ei ole ;) ) niin ei saakaan sanoa kun ei viitsi keskeyttää...
Onkohan tämä muuten viides vai kuudes kerta kun me puidaan Tuukan asiallisia kommentteja, vähäpuheisuutta ja Tonin sujuvaa puhetta jota ei voi kumota ;D ;D
Mmmhhh... ::) Taitaa olla.. ;D Mutta ei siinä mitään...
Mullakin on toi, että en oo mitenkään puheliasta tyyppiä...*liittyy lerpan kanssa samaan "kerhoon"*
Sitten, kun olis jotin asiaa, niin ei viittis pysäyttää toisen...puhetta ja sitten, kun sais puhuu, niin on unohtanu mitä piti sanoo, tai ei muuten vaan yksinkertasesti ole mitään kerrottavaa.
Mulle käy usein tolleen, ettei muista mitä piti sanoo...sit joskus mä alan änkyttää, ku en saa lausetta muodostettua kunnolla...ja kun jännittää mun ääni värisee...ehkä mun kandee pitää turpani aina kiinni ;D
Ei KristalliEnkeli ei suinkaan! :o Puhu vain.
Mä, kun rupeen, joskus..aika harvoin oikein selittää kunnolla jotain, niin mua rupee tavallaan hengästyttämään. En mä tiedä miksi sitä oikeesti sanotaan, mutta... ::)
no, okei, mä jatkan puhumista, mutta tästä lähtien mä opettelen hieman puhumaan paremmin ja selvemmin...mä voisin sitten perustaa "osataan puhua ry":n, kun te olette perustamassa sitä "osataan kirjoittaa ry":tä ;D
Kyllä lerppa mulle puhuu, kaikkea paskaakin, mutta se nyt kuuluu asiaan... ;D Tai sitten se tekee silleen, että sillä on joku hyvä vitsi ja se nauraa ´niin sairaasti ettei saa kerrottua hienoa läppäänsä..
Heh! ;D
Mullekkin käy joskus tolleen.
mun frendille käy kans usein noin, et se alkaa nauraa kertoessaan jotain hauskaa juttuu...sit mua alkaa naurattaa se kun se nauraa...Sit me nauretaan yhdessä itsemme melkein kuoliaiksi ja kohta toinen kysyy "mille me nauretaan" eikä kumpikaan enää muista....juup ;D
Me ollaan henkailtu semmosessa samassa viiden kaverin porukassa jo kohta kolme vuotta ja nyt alkaa kyllä huomata että kukaan meistä ei osaa puhua enää ollenkaan muille ihmisille kun ollaan totuttu kommunikoimaan sellasella tietyllä tavalla ja käytetään aina puheessa kaikkia ihan ihme inside-jutskia.
Yritin tossa just yks päivä selittää jotain juttua joillekin meiän koulun tyhmille seiskan pojille ja ne alko valittaa että eihän tosta nyt ota mitään selvää tosta sun selityksestäs. Miten niin mä olen epäselvä :D
Taitaa olla paras mennä kohta jollekin 'näin opin puhumaan suomea'-kurssille...
Niinno, Wirtis onkin sitten ainoa jolle hölötän, hahaa, joudut kestämään :P
Mäkään en osaa puhua, en sit ollenkaa, menee aina sekavaksi sössöksi... Ehkä sen takia puhunkin kaikkea turhaa just Wirtikselle, kun se on toistaiseksi ainoa joka saa mun puheesta ainakin joskus selvää ;D Ehkä mä puhuisin muutenkin enemmän jos en sekois aina sanoissa, joten ehkä hyvä näin :)
Ronsku ---> hieman sama juu ;) tai siis ei parhaille kamuille tartte hirveästi mitään selittää kun on se "oma kieli" siihen kun sitten tottuu niin aika paha saada muita ymmärtämään jotain :D
Ulkopuolisia on vaikea saada ymmäetämään porukan omaa kieltä...
Joo...
Mulla käy usein myös sillain, että alan änkyttää, kun en keksi miten sen asian sanoisi... Eli mä oon heti liittymässä siihen osataan puhua ry:hyn ;D
Ja systerin kanssa puhutaan aina tosi nopeesti ja sanoja lyhennellen, eikä muut tajua siitä mitään. Ja usein myös puhutaan suomea, ruotsia, englantia ja ranskaa sekaisin, se vasta mukavaa onkin :D Oikeestaan useimmiten ku puhutaan keskenään, niin puhutaan ruotsia. En tiedä miksi...? Kielet on vaan niin kivoja!
Aika jännä! ;D
Pitäisköhän munkin kokeilla tota mun siskon kaa?
juupajuu:P
Joo... :)