Kun kävin apiksen keikalla kesällä oli meno hieno ja kaikki muukin.
Siellä tunsin olevani kuin huumeessa.Onko kokemuksia.Sen keikan jälkeen olen kuunnellut apista mielipuolisesti ja musiikkiviideot on tultu tuijoteltua.Puhunkin 13tuntia päivässä pelkkää apulantaa.
Mulla jokainen hyvä keikka vetää jären ulos. Viimeksi Thunderstone ja Finntroll Tuskassa. Apulannaltakin on monta tuollaista kokemusta ja Nightwish ei petä koskaan jos onnistuu pääsemään eturiviin..
*muoks*
Tuli tuossa mieleen että toi pilvi-olo tulee nykysin täysin eri tavalla kun sillon ensimmäisten keikkojen aikana. Tai nykysin se on täysin vain kiinni siitä miten eläytyy keikkaan. Ennen se tuli kun vaan oli paikalla. Lie mistä johtuu..
Onhan tullut koettua kyllä muutaman kerran. :) Se on ihana tunne ja keikan jälkeenkin oon yleensä, loppupäivän vähintään, pelkkää hymyä ja hyvää tuulta. Joskus tuntuu, että tulisin hieman eri ihmiseksi, kun pääsen jonkun hyvän bändin keikalle. Ympäriltä ihmiset tuntuu oudosti katoavan ja tuntuu kuin leijuisi taivaassa. ;D Siis koettu on ja toivottavasti vielä jatkossakin.
Muutaman ensimmäisen Apulannan keikan jälkeen olin myös ihan ekstaasissa. En puhunut viikkoon keikan jälkeen suunnilleen muusta kuin siitä, kuinka ihania ne pojat olivat siellä lavalla ja kuinka ihana fiilis minulla oli. Nyt ei enää sellaista tunnetta tule. Olen kait tulossa vanhaksi.
Sama juttu kuin puskalla. Aijai muistan ekat kerrat kun Lanta livenä näin. Se puolitoistatuntinen oli yhtä ekstaasia. Pogosin koko keikan ajan, en tuntenut janoa en kuumuutta, se oli aivan epätodellinen fiilis. Keikan jälkeen leijuin tosiaan viikon pilvissä hymy naamalla ja ajattelin ja puhuin vaan Apulannasta. Ne oli kyllä ihanimpia hetkiä elämässäni kun olis todella löytänyt jotain ihanaa, jonkun paikan missä todella viihdyin. Ja se jännitys ennen keikkaa kun ei todella pystynyt syömään mitään ja vatsassa kiersi...
Mutta niin kuin kaikessa, myös tässä tuli se arki vastaan.Tai siis nälkä kasvaa syödessä...ei enää jaksa pogoo koko keikkaa ja ne perushitit ei enää jaksa innostaa ja Piiskaa jopa olen alkanut inhoamaan.Ja peruskeikan jälkeen ei välttämättä ollenkaan tule tuota pilvi fiilistä. Ikäväähän se vähän on mutta väistämätöntä. Oon aatellu et pitäs käydä vähemmän keikoilla niin ottais niistä myös paremmin kaiken irti sillon kun menee.
Tonihan on joskus sanonu että kolme jaksaa maksimissaan käydä saman bändin keikoilla ja mulla tulee nyt kolme vuotta täyteen..
Mutta en ole kyllä yhdelläkään huonolla keikalla ollu!Ja tulen kyllä käymään jatkossa Lannan keikoilla.ei ole samanlaista fiilistä mulla ollu koskaan minkään muun bändin keikoilla.
Joo totta se on että hyvien keikkojen aikana ajautuu johonki ihan ihmeelliseen tilaan. Pomppii vaan ihan innoissaan, eikä ajattele mitä ympärillä tapahtuu. Ja keikan jälkeen ei osaa puhua muusta kuin keikasta ja siitä kuinka huippua oli ja miten mahtava kyseinen bändi on. Parasta on jos ei ole etukäteen tiennyt bändistä mitään ja keikka on aivan uskomaton (tätä tapahtuu enimmäkseen festareilla) ja on näin löytäny uuden huippu bändin. Esim tänä vuonna ruisrokissa oli Flogging Mollyn keikka yksi parhaista, vaikka bändistä en etukäteen tiennyt juuri mitään.
Kyllä! Menen aina Apiksen keikalla extaasiin.
Live-05:sessa (jossa apis veti 2 biisiä. ;<)
Aloin Pahempi toistaan kohdalla melkin itkemään että.. (joo oon outo Jag vet, I know)
Herättää ne biisit vaan niin suuria tunne kuohuja tälläisen sydämessä<3
^__^
Odottelen seuraavaa keikkaa innolla. ^^ ;D
LainaaOnhan tullut koettua kyllä muutaman kerran. :) Se on ihana tunne ja keikan jälkeenkin oon yleensä, loppupäivän vähintään, pelkkää hymyä ja hyvää tuulta. Joskus tuntuu, että tulisin hieman eri ihmiseksi, kun pääsen jonkun hyvän bändin keikalle. Ympäriltä ihmiset tuntuu oudosti katoavan ja tuntuu kuin leijuisi taivaassa. ;D Siis koettu on ja toivottavasti vielä jatkossakin.
se on muute jännä miten hyvän keikan jälkeen voi olla tosi outo fiilis. ihan ku ois saanu jonku vapautuksen! ;D
Niinpä, ihan niinko olisi päässyt vapaaksi jostain..kuin ei olis minkäännäkösiä kahleita mihinkään suuntaan. Tai jotain..
minusta se on ehkä yks ahistavimmista tilanteista. siis jonku hyvän keikan jälkiolo. jotenki tuntuu tyhjältä ja täydeltä, "oliko se kaikki vain musiikkia?". oon yleensä hiljanen ja tylsä keikkojen jälkeen enkä halua puhua niistä hetkeen. :P
LainaaNiinpä, ihan niinko olisi päässyt vapaaksi jostain..kuin ei olis minkäännäkösiä kahleita mihinkään suuntaan. Tai jotain..
joo, sellane tosi tyhjä ja vaisu olo! huiiij! :o :D en ole pitkään aikaan saanut sitä kokea... paitsi ehkä sit ku apis marraskuussa tulee kuopioon...
Lainaaminusta se on ehkä yks ahistavimmista tilanteista. siis jonku hyvän keikan jälkiolo. jotenki tuntuu tyhjältä ja täydeltä, "oliko se kaikki vain musiikkia?". oon yleensä hiljanen ja tylsä keikkojen jälkeen enkä halua puhua niistä hetkeen. :P
Minulla tuo ahdistus tulee aina ennen keikkaa. Kun on sinne lähdössä, niin sitä tulee aina mietittyä että pitäisikö mennä ollenkaan. Mutta heti keikan alussa huomaa että kannatti tulla.
Toisilla reaktiot on näköjään päinvastasia. Mie puolestaan olen puhelias ja innostunut niin ennen keikkaa koko päivän, kun keikan jälkeen muutaman päivän. Heti keikan jälkeen tekee mieli vaan hehkuttaa ja riemustella. ;) (siis jos se oli hyvä)
Olen myös huomannut että muutama päivää ennen keikkaa kuuntelen puolivahingossa kyseisen bändin tuotantoa. Joskus jopa kokonaan kronologisessa järjestyksessä. Ja sama keikan jälkeen. :)
oispa muute hienoo päästä pitkästä aikaa extaasiloimaan apista ihan sisäkeikalle.
Minä en ole vielä ikinä käynyt baarikeikoilla, mutta parin viikon päästä Ouluun olisin menossa jos vain kaveri mukaan löytyisi. Mukava päästä testaamaan sitäkin, kun aikaisemmin olen ollut vain nuorisotalo-/festarikeikoilla.
Lainaaoispa muute hienoo päästä pitkästä aikaa extaasiloimaan apista ihan sisäkeikalle.
Eikös tuo, muistaakseni, marraskuun keikka kuopiossa ole sisäkeikka?
mullakin kävi niin, että kun kävin kerran apiksen keikalla niin sen jälkeen olen fanittanut niitä ihan kamalasti!! kaikilla keikoilla on ihan ku extaasissa. ;) ^^