Mitä tunteita kyseinen tapahtuma teissä herätti? Mitä muuten otte mieltä tost? Kuoliko ketään tuttua tai läheistä?
Ei sattunu mun tuttuja...
Tuohan on tietenkin kauheen järkyttävää! Ja kaikki vielä niin nuoria!!
:'(
Ei onneksi kuulunut ketään tuttuja joukkoon.
Kyllähän tuollainen koskettaa ja pistää miettimään. Nimittäin sitä, että ei sit'ä koskaan voi tietää, että milloin täältä on aika lähteä.
no sanotaanko näin, että ikäväähän se on ku niin monen elämä jäi siihen, mutta en ite ainakaan ala kieltäytyyn bussimatkoista, vaikka tuo tapahtukin. [ku monet puhuu nyt ettei ne uskalla mennä enää bussilla reissuun,jos sattuu vaikka kolari..]
se kolari voi sattua ihan kelle tahansa. ikävää että nuille sattui.
ei ollu tuttuja.
no ohan se aika hirveetä ku niilläkin nuorilla ois vielä ollu elämä edessä ja sit käy tolleen. mutta ei se ny sillee muuten kauheesti mua kosketa ku ei siel tuttujakaan ollu. ja edelleenkin kuljen linkulla koska mä en pääsis muuten kouluun ;)
No siellä oli kaverin mutsin duunikaverinpoika (heh, kuullostaa hyvälle) ja sitten yhden mun kaverin sisko... kyllähän se vähän pisti taas miettimään että kuolema on olemassa---
Mullahan on itseasiassa aina ollut päällä semmonen että haluisin kuolla, whatever nevermind (niinkun cobain joskus lauloi) tai että helpompi jos pääsis pois... mut nyt mulle on tullu semmonen en mä voi lähteä kun mulla on vielä niin paljon tehtävää ja koettavaa... mistäköhän moinen... *jää miettimään...*
mullakin aika useesti tulee sellasii ajatuksii et mitä helvettii oikeestaan mä teen täällä ku koko elämä on niin perseestä.. mutta en mä kuitenkaan pystyis itsemurhaa tekeen. ei mulla varmaan ikinä niin pahaa masista kuitenkaan tuu koskaan oleen..
mul ittellä kuoli yks kaveri tuolla. :'( tunsin sen partion kautta. ei oikeestaan ollu mikään hirveen hyvä kaveri, en oikeestaan tuntenu sitä vaan tiesin vaa... kyl myöhemmin on alkanu miettii, et miks ei tutustunu noi hienoon ihmiseen paremmin... Kylhä toi tosissaanki pistää miettimään, et ois iha hyvi voinu olla ite kyydis... ei noi kaikki kuolleet itseasias ollu nii hirvee nuorii... siel oli yks -47, yks -57, kaks -61, yks -64, kaheksan -74, kaks -75, yks -78, neljä -83, kolme -86.
Joo, olihan se ihan hirviää kun tollasta sattui..! :( Ja niitähän bussi onnettomuuksia on nyt ollu jo muutamia, mutta ei ihan niin pahoja kuiteskaan kun tuo.. Ei siellä ketään tuttuja ollu, mut tänään kyllä pelotti vähän linjassa matkustaa, laskettelemaan vieläpä mentiin!
Mun yhen kaverin, tai siis toisinsanoen PahaPahaAsian koulusta siellä oli kolme, mutta ne on kaikki kyllä elossa ja sairaalassa, ja vieläpä aika hyvässä kunnossa :) Ja pistäähän tuo tietenkin miettimään et mitä jos siellä vaikka itse olis ollut.. :(
Ja tässähän kävi perään bussitapaturma... Kun oli tää, että 15-vuotias pelasti bussillisen ihmisiä, kun bussi meinas mennä hevonkuuseen.
mäkin kuulin vähän tuosta jälkeenpäin tapahtuneesta bussiturmasta. onneks siellä säilyttiin hengissä.
toi oli tosiaan aika kauhee toi kongink... ei sattunu mun tuttuja sinne, mutta pistää ajattelemaan, että väkisinkin jonkun tuttuja/kavereita/lapsia siellä on ollut. musta olis ainaki hirveetä jos joku mun seitsämäntoistavuotias lapsi kuolis tollasessa.... :( mut se on sitä elämää ja niinkuin on moni todennut niin koskaan ei voi tietää millon se omalta kohdalta päättyy.
Toisaalta, minä olen alkanut jo vähän turtua kaiken maailman onnettomuusuutisiin ynnä muihin. Uutisissa kuulee suunnilleen joka päivän sen saman "Irakissa tehtiin itsemurhaisku. 100 Ihmistä kuoli." Ei se enää minua kosketa. Tulee vaan semmonen olo että jaahas, taasko. Ja sitten kun noita uutisia kuulee ja Suomessa tapahtuu jotain tuollaista, niin ei sitä siihenkään osaa enää niin vakavasti reagoida. Eri asiahan olisi tietysti ollut, jos mukana olisi ollut tuttuja.
En halua tällä tavalla mitenkään väheksyä tapahtunutta, mutta minusta vain tuntuu tältä.
onhan toi toisaalta totta, mut kyl ku tommonen tapahtuu Suomessa ni se koskettaa enemmän... :-[ Välil ku aamul kuulee tapansa mukaan noista Irakin iskuista ni pysähtyy miettii, et mihin tää maailma on menos ku jossaki joudutaan elää pelon ja kuoleman keskellä joka päivä. Perheitä särkyy ja muuta... Pitää muistaa olla onnellinen, et on syntyny Suomeen... ;)
ja taas bussi törmäsi koivuun... mikä näitä linjureita vaivaa?
mietin muuten että mitä perkuleen väliä sillä puulla on? kun otsikossa puhutaan koivusta, eikö pelkkä puu olisi riittänyt? en toki koivuja väheksy...
mikähän tässä tosiaan on ku nykyään suunnilleen joka päivä lehessä lukee joku pienempi tai suurempi bussi-onnettomuus. :)
Ihmiset.
He ovat, niin varomattomia ja... ::) hölmöjä.
Mutta muistakaa. Huomenna se voit olla jopa sinä joka pääsee uutisiin. (pelottelee tosi rankasti)
LainaaMutta muistakaa. Huomenna se voit olla jopa sinä joka pääsee uutisiin. (pelottelee tosi rankasti)
hui kyllä nyt ihan rupesi selkä piitä karmimaan.
;)
Lainaaja taas bussi törmäsi koivuun... mikä näitä linjureita vaivaa?
mietin muuten että mitä perkuleen väliä sillä puulla on? kun otsikossa puhutaan koivusta, eikö pelkkä puu olisi riittänyt? en toki koivuja väheksy...
jospa koivu nyt vaan kuulostaa iskevämmältä siinä ostikossa-> tuo puu kun on aika lyhyt sana. :D tai sitten toimittaja haluaa kertoa mahdollisimman yksityiskohtaisesti. on se varmaan eriasia törmääkö se johonkin heiveröiseen koivun alkuun, vai johonki sata vuotiaaseen tammeen. ;)
Niinpä kai...
Jos sä (tää on ihan kaikille...) kuolisit nyt niin kuolisitko onnellisena? Miksi?
Kuolen onnellisena koska olen uskossa. Uskon pääseväni taivaaseen.
Mutta kyllä sitä tulee usein mietittyä tätä asiaa toiseltakin kantilta. Tai siis... Sitten kun tämä minunkin elämäni täällä päättyy ja jos minä sinne taivaaseen pääsen... Siellähän tulee olemaan aivan sairaan tylsää! Tai ainakin siltä se vaikuttaa. Tai tästä elämän tuskaisuudesta minä ainakin nautin. Ja kun on tuskaa, niin silloin niitä hyviä hetkiä osaa arvostaa. Jos taivaassa on koko ajan onnellinen, niin eikö se turruta ihmistä? En minä tahdo koko ajan hymyillä. Välillä pitää olla myös surua. Ja sitten toinen asia... Olenko minä muka siellä taivaassa se sama ihminen, joka täältä sinne menee? Jos minusta häipyy kaikki viat... Nehän on osa minun persoonaani. Ovatko kaikki ihmiset taivaassa yhtä täydellisyyden massaa, josta kukaan ei erotu joukosta? Kuulostaa erittäin epämiellyttävältä. Mieluummin elän. Ehkä se sitten siellä taivaassa tuntuu mukavalta, vaikka ajatus nyt kauhistuttaakin.
Mä en usko taivaaseen. Kuoleman jälkeiseen elämään kyllä. Tai ei se ole toimivaa että kaikki on hyvä... kipu ja nautinto kulkee käsi kädessä, voidaan sitten miettiä että mitä taivas merkitsee eri ihmisille...
Näin ohi mennen, tiedän olevani kauhean kylmä, mut oman elämänkokemuksen takii, tuo ei hetkauttanu mitenkää..
Mun kaverin kuolema jonkin verran, aika paljonkin, mut se tapahtu erionnettomuudes viikkoa enne.. :(
Ja tosta uskonnosta että miksi mun pitäs uskoa johonki äijään joka ei oo ikin tehny mulle mitään hyvää, tai no paitti hyvän perheen, mut muuta ei oo kyl herunu..
Ja eikö se kuitenkin mee niin että ku kuolet ni oot poissa, et sä mitään tiedä vaikka sut heitettäs jonneki tunkiolle maatumaa, et sä mitään enää sillo tunne..
jos kuolisin nyt, niin kuolisin onnellisena. :) vaikka harmittas ( voiko kuolutta harmittaa ?) kun ei olis vielä ehtiny hankkii lapsii tai mennä naimisiin ja..... ::)
vähän outoa kysyä että mitä oli mieltä tuosta onnettomuudesta.
no vittu heitin muutaman voltin ja hymyilin. hellöy?
Katja on hyvällä tuulella ;D
no ei ku vituttaa melkein kaikki. jotenki tämäki boardisysteemi on ihan kopio jostaki vitun demistä.
ja mie kuolisin aika luottavaisena. eilen just tuon rakkaan ihmisen kanssa sovittiin että kuollaan yhessä niin ei tarvi olla yksin heikkona. olis helpointa kuolla niinkun eka. ko lopunperin ei oikein tiiä minkälainen tämö maailma on ilman rakasta. siis olen O_o mutta fak juu ool.
ei muuta ko VAPAA SEKSI JA LAPPI ITSENÄISEKSI.
:D
Hyvä Katja! Sulla on asennetta!
Mä oon tehny kanssa minun kaverini kanssa ihan samanlaisen sopimuksen. Tai se menee niin, että 35-vuotiaana me hypätään Raahen tornitalon katolta. Kolmivitosena loppuu elämä!
Vasta 35? aika myöhään :-/
Mä viimeistään 25
Mä sovin mun jätkän kanssa joskus kaks viikkoa sitten että me räjähdetään kun täytetään 32... Sitten joku Terkkari aivopesi sen että 44 - vuotiaaksi asti elämässä on jotain hyvää mutta se ei muistanut mitää että me kuollaan vasta sitten....
Lainaavähän outoa kysyä että mitä oli mieltä tuosta onnettomuudesta.
no vittu heitin muutaman voltin ja hymyilin. hellöy?
no ainaki must se on hyvä puhuu tämmösist asioist, jos ne jää vaivaa mieltä... joskus voi olla helpompi puhuu semmosille ihmisille joita ei tunne kovin hyvin, mut silti tuntuu, et voi luottaa niihin... mutta mielipiteensä kullaki... :D
*muoks!*Meitsist on tullu Legenda jäsen! jeejee! ;D
Jee, hande! ;D Sä oot legenda...
Mustakin on hyvä, että puhuu näistä asioista jos haluu, vaikka tälleen netin välitykselläkin.... Saattaa, vaikka helpottaa jonkun mieltä aika paljonkin...eihän sitä tiedä.
no on se silti kummaa että nykypäivän nuoriso ei ossaa puhua ko kaikki asiat käyään läpi netissä.
JA MIE EN KOSKAAN YLEISTÄ ;)
Blaa, miksei voi muka puhua?! kyllä mulla on noin seittemän hyvää kaveria jolle voi puhua mistä vaan, tai siis melkein... niistä yksi on semmonen jolle voi puhua oikeesti, kaks muuta semmosia melkein mistä vaan keskustelu kavereita ja loput jolle puhutaan läpällä mutta tarkotetaan kuitenkin....
voi puhua mutta tuntuu ettei osaa. nettiin avataan chatteja joissa voi purkaa oloa. live on kuitenki aina live.
En minä pysty kenellekään ihan kaikesta puhumaan. Yksi ystävä on jolle melkein kaikesta. Mutta ne synkimmät salaisuudet voi purkaa virtuaalisesti jollekin, joka ei koskaan saa tietää kuka olen ;D
Sitä mäki, et me Lantapäät, ketkä asutaan ympäri Suomee ei ehkä koskaan tulla tapaamaan ( ainakaan kaikkii )... Ja vaik, jos esim. mä lipsauttaisin jolleki kamulle jonkun teijän salaisuuden, ni tuskin mun kaverit tietää ketään teistä ja tuskin se lipsahdus haittais ketään... Mun on ainaki helpompi puhuu itselle vaikeista asioista esim. just tääl kuin muille kavereille, ku mul ei varsinaisesti oo parasta kaverii... on vaa jotain neljä tai viis hyvää...
Mulle on kyllä helpompi puhuu näin ettei näe toista...Menen paniikkiin, jos yrittää selittää jollekkin jotain ja se ei ymmärrä ja mie yritän selittää sille jotain ihan älytöntä...
On mulla yks kaveri jolle voi puhuu oikeestaan mistä vaan, mutta nyt on sellanen tilanne, että me ei oikeestaan puhuta toisillemme ollenkaan. Sanotaan aamulla, kun tullaan kouluun, 'moi' ja kun lähetään koulusta, niin 'moi'. (ja sekin vähän ahdistaa, kun se sano, että vihaa mua, ja sano joskus jotain, että sillä on kaveri jonka kanssa se ei oikeesti haluu olla tekemisissä ja mie veikkaan, että tarkoittaa minnuu...)
Noniin, tuli taas vähän purkauduttua. ::)
Ehkä sinun, jouhuseni, kannattais oskus vaa vetää tota ko. kaverii koulust hihasest ja kysyy suoraan, et mis mennään? Että ollaanko kavereit vai ei? Ei hyvää ystävyyttä kannata heittää pois mykkäkoulun takii... ;)
Ei meillä ole silleen varsinaisesti mykkälouluu. Kummallakaan ei vain tunnu olevan toiselle mitään sanottavaa.
Aattelin kirjottaa kirjeen ja kysyy, kun mie en uskalla kysyy napit vastakkain. Kohatalo tuntuu silloin armollisemmalta, jos kertoo tuntemuntensa paperin kautta.
Mutta joo, eiköhän tämä tästä. :)