Albumit

Aivan Kuin Kaikki Muutkin (30. Lokakuuta 1998, levy-yhtiö-00055)

01. 04:23 001(Jos etsit)
02. 03:18 002 (...ammutaan siis omat!)
03. 02:57 003
04. 03:49 004
05. 05:25 005
06. 04:31 006
07. 04:21 007 (Teit meistä kauniin)
08. 04:09 008 (Hallaa)
09. 02:04 009 (Mex tex cowboy)
10. 07:59 010 (Kaupungissa)
+ piilo 002 chorus acapella

Avautuminen:
Levyn biiseillä ei ole varsinaisia nimiä ja mitäpä sitä turhaan nimeämään biisejä jos ne ovat muuten loistavia! Tämä levy on ehdottomasti Apulannan kruunaamaton kuningas!

Muuta infoa:
1. painos: Kansilehtiössä kuvia ja Tonin runoja.
2. painos: Kansilehtiössä vain yksi kuva.
3. Painos: Kansilehtiössä kuvia ja biisien sanat.

Sanottua:
"Se henkinen tila, missä tämä levy tehtiin...mehän oltiin ihan muruina ja paskana ja se vaikutti levyyn todella vahvasti. Oli sellainen olo, että tehdään nyt tämä alta pois ja lopetetaan sitten tämä sonta". -Toni Wirtanen keväällä 2000

"On aika hauskaa, kun listaykkösbändi tekee neljättä pitkäsoittoaan ja yhtäkkiä huomaa, että sehän on hirveän hienoa, kun basari ja basso taimaa. Tai onhan se tiedetty aiemminkin, mutta nyt se todella toimii. Tämä en ehjä kokonaisuus, ei punk-pläjäystä, ei venäjänkielistä huumoria eikä mitään muuta sellaista. Mun mielestä tämä on aika vahva näyttö. Mä seison tämän levyn takana niin kovin, että kuka tahansa voi tulla sanomaan mitä tahansa enkä mä välitä. Tämä on meidän levy. Se on meidän tekemä ja siihen ei kellään ole mitään sanomista". -Simo Santapukki

" Nyt ainakin on tapahtunut kehitystä ja muutosta. Uudesta on paha sanoa yhtään mitään muuta. En mä osaa analysoida sitä yhtään mitenkään. Mun mielestä siinä on hirveästi hyviä juttuja. Toki siinä on myös muutama juttu, jonka mä tekisin jo nyt toisin, mutta ne eivät ole sellaisia asioita, jotka muuttaisivat sen levyn hyvyyttä tai huonoutta. Ne eivät muuta biisejä mitenkään. Ne on mun omia mokia. Mä lauloin jonkun kohdan päin helvettiä ja sellaista.
Lyriikasta pitää sanoa, että nyt mä olen kirjoittanut kolme levyä käytännössä yhdelle ainoalle ihmiselle. Mä tajusin sen sen jälkeen, kun se suhde meni poikki. Sen eron takia tämä levy käsittelee sitä suhdetta ihan eri näkökulmasta.
Mä en tiedä, että onko tämä meidän paras vai huonoin levy, mutta ei tämä ainakaan ole keskiverto. Tämä on joko hyvä tai ihan paska. Sen voi jokainen päättää itse. Mä olen väärä ihminen sanomaan siitä yhtään mitään.

Levyn biisit on ihan pop-hittejä. Tai ainakin siellä on sellaisia biisejä, joista mun on vaikea kuvitella, että niistä ei tulisi hittejä meidän niin halutessamme.
Oikeasti ihan ihmissuhdepaskaahan ne lyriikat ovat. Minun tunteethan ne on, jotka menee puoleen hintaan. Niitähän voi ostaa lähes ilmaiseksi.
Meillä on nyt niin hienoja bassolinjojakin levyllä, että mä olen kelannut, että onkohan Tuukka tilannut ne jostakin vain onko se hokannut, että mistä on kyse.
Jos levy olisi tehty keväällä, niin siellä olisi ollut isoja jousisovituksia ja kaikkea sellaista. Kevään ja kesän mittaan se fiilis kuitenkin hävisi ja tuli sellainen olo, että eikö me tehdä rocklevy, sellainen levy, jossa ei ole mitään muuta kuin meidän orkesteri, me kolme jätkää.
Meillä oli hirveä uudistumisen paine. Toisaalta sen voitettuamme tästä tuli enemmän itsemme näköinen levy kuin mistään tähän asti.
Tällä kertaa me tiedettiin mitä me oltiin tekemässä. Meillä oli jo etukäteen mielessä yhtenäinen äänimaailma, joka tulee koko albumin mitalle. Me haluttiin, että levystä ei tule sellaista sillisalaattia, jollaisia meidän aiemmat ovat olleet. Niille roiskittiin surutta kaikkea oman musiikkimaun eri saroilta, mutta nyt me haluttiin yhtenäisempi kokonaisuus. Tällä kertaa kaikki lähti tietyn värimaailman pohjalta. siinä on kullanväristä ja vähän punaista ja vähän mustaa. Sillä lailla hirveän syksyiset värit. Kaikki lähti siitä, että sellaisia värejä koetettiin duunata soundeiksi.
Parhaani tein ja siinä se on, Mitä muuta tästä voi sanoa? Se on jälleen kerran kuva sen hetkisestä sielunelämästä ja sielunmaisemista. Jos se miellyttää muita ihmisiä, niin hyvä homma. Jos ei miellytä niin minkä mä sille voin. Tällainen siitä kuitenkin tuli". -Toni Wirtanen

Vuonna 1998 ilmestynyt Aivan kuin kaikki muutkin oli Apulannan angstinpoistolevy. Yhtye eli erittäin hankalaa aikaa. Sen jäsenet eivät viihtyneet yhdessä ja Toni biisintekijänä koki kahden samaa hittikaavaa toistaneen albumin jälkeen uudistumisen paineen niskassaan. Yhtye reagoi tilanteeseen vääntämällä itsetuhoruuvia isommalle, haistattamalla vitut kaikelle, jättämällä levyn biisit nimeämättä ja palkkaamalla live-soundin tukevoittamiseksi vanhan tuttavansa Sami Yli-Pihjalan. Kaikesta huolimatta Aivan kuin kaikki muutkin oli selvästi bändin siihen asti vahvin albumi. -Tero Alanko/Soundi.

AIVAN KUIN KAIKKI MUUTKIN - SOUNDI

Nämä kaverit ovat rocktähtiä. He riehuivat lokakuun puolivälissä Jyrkin hittikilpailussa alasti ja rikkoivat
soittimia. Sitten he julkaisevat albumin, jossa yhdelläkään laululla ei ole nimeä, vaan pelkät järjestysnumerot. Kovia jannuja.

Perusjutut ovat kovilla kavereilla tallella. Kappaleet noudattavat tutuksi käynyttä Apulanta-rakennetta, jossa hiljaiset osuudet vuorottelevat äärimmäisten energiaryöpytysten kanssa. Ratkaisu ei ole uusi keksintö, eikä varsinkaan Nirvanan käsialaa, sillä se on periytynyt bändisukupolvelta toiselle. Silti se kuulostaa aina yhtä tehokkaalta.

Apulannalla on ollut voimakas halu uusiutua, ja se on tapahtunut sopivan pienin askelin. Sovituksiin on uhrattu enemmän ajatusta, sillä suoraviivaisten rallien sekaan on sujautettu sekaisin rytmikonenaksutuksia ja muita hälyääniä. Biiseissä on aiempaa enemmän pikku yllätyksiä. Kitarasoundi on lämpimämpi kuin aiemmin. Ei mitään mullistavaa, mutta sopivasti herättämään kiinnostusta.

Idioottivarman hitit albumilta ehkä puuttuvat, mutta ei täytebiisejäkään ole mukana. Tasainen kokonaisuus on ollut tärkeämpi kundeille.

Apulanta haluaa olla vaarallinen yhtye. Ja se on sitä ilman sekoiluakin.

4 / 5




Keskustele Vain Elämää -jaksosta keskustelupalstalla!

Copyright © 2017 urbankillah visuals. Kaikki oikeudet pidätetään.