kuunnella?
yksin. yleensä illalla, korvalappujen kanssa. [ja näin tuhoamme kuulon.] sillon kuunnellaan herkkiä kappaleita ja koetaan suuria tunteita.
toinen on myös yksin, mutta niin, että huudatetaan Ehjää [tai vaihtoehtoisesti jotakin muuta.] ja pogotaan. tällöin musiikki on lujaa, mutta se ei ole pelkästään 'kuuntelua', koska Ehjän lyriikat ei kokonaisvaltaisesti ole siitä syvällisemmästä päästä, ja keskityn riehumiseen ja hyvään fiilikseen.
keikka on vähän sama kuin edelliset, mutta paljon Suurempana. hyvänä esimerkkinä sanoisin Räikkärock-nollakahden. en edes huomannut niitä muita ihmisiä siinä, vaikka ne pogosivatkin ihan väärissä kappaleissa ja lauloivat kovaäänisesti mukana vaikka minun tekisi mieli kieltää.
siinä tuli itkettyä ja riehuttua niin paljon ettei koskaan.
tärkeintä on kuitenkin ehkä se, kun koulussa kuuntelen. siellä laitoksessa, missä ei ole yhtään kaveria, osa ihmisistä pitää typeränä friikkinä, mulkoilee ja puhuu pahoja. ei niitä tarvitse kestää, eikä tarvitse ahdistua, jos kuulee Apulantaa.
joo. tämä viiminen on paras.
[niin ja tosta discosta. muutamaan vuoteen en ole semmosessa käynyt ja olen vähän sitä mieltä, ettei AL sinne kuuluisi, mutta tossa keväällä olin paikallisella nuokkarilla jollain keikalla. siinähän oli ensin joku fucking disco, soitettiin Lambrettaa ja E-Typeä ja muuta paskaa, joten tunne oli hieno kun yhtäkkiä tuleekin Mitä Kuuluu.]
