tyhmää

[rautalintu]

Joo, noista 90-luvun humpista tulee hyviä muistoja mieleen.

Lerppa, missä koulussa olit kun teillä oli Mato levyraadissa? Meilläkin oli, ja se voitti. Ai mutta eihän me ollakaan saman ikäisiä...

[Lerppa]

Oon ollut koko ikäni tossa samassa koulussa, siinä kun on ala- ja ylä-aste ja lukio samassa. Mä olin nelosella vuonna -98 Meidän musaopekin muuten tykkäs Madosta -tai itseasiassa se nauro kippurassa....  

[punainen]

Matohan on sellainen lastenlaulu josta tykkää kaikki.Soitan sitä aina pikku serkulleni ja ne hyppii ihan innoisaan ja huutaa matoa

[Wirtabiuha]

Mun pikkuveljellä (5v.) on sama meininki se haluu aina kuulla madon, kilpikonnan ja silti onnellisen... Ja mutsi huutaa että mä aivopesen sen   Mistä se arvas? sit se on kuullu ton minä olen voittaja ja siinähän lauletaan että toiset sanoo mulle sinä olet ylpee vittupää, eli se on poiminut sieltä ylpeen vittupään ja sitä se kiljuu hartaudella tädeille bussissa   sosiaalista!

[punainen]

Kyllähän se tiedetään että Apulanta antaa oivalluksia! Mato,kilpikonna ja neliöjuuri on meiän pikkusten suosikkeja!

[Lerppa]

Ja onhan se tietysti niinkin että pienenä (ja vähän vieläkin) se musiikki jota paljon kuulee niin siihen tottuu ja alkaa pitää hyvänä. Niinkuin munkin broidi kuunteli sillon teknon keksimis aikoihin (vuonna yks ja kaks ennen nakkisotaa..) ihan kamalaa teknoa ja totutti mut siihen
Nyt inhoan kaikkea muuta jumputusta paitsi niitä biisejä jota se sillon kuunteli, kun niissä on muistoja
 Mutta toi teoria tosiaan ei enään oikeen toimi, kun on oppinut erottamaan jo vähän paremmin sen mikä biisissä oikeasti on hyvää-  Niinkuin esim. Eros mikälieneseen, tranceen ja rappiin en vois koskaan tottua *Kuitenkaan väheksymättä...*