Pelottavin asia mitä on tapahtunut elämässäs?

Aloittaja amouria, elokuu 11, 2004, 05:16:05

« edellinen - seuraava »

amouria

Kysymyksen jo näettekin.Mulla niitä on jonkin verran plakkarissa,mutta mainittakoon pari.Ensiksi tulee mieleen se,kun oisko siinä kuuden vanhana jäin yksin kotiin,kun vanhemmat lähti ryyppäämään.Tietenkin siinä jonkin ajan kuluttua tuli vanhempia ikävä.Niin minä sitten itkin ja huusin isiä ja äitiä.No,ei mennyt hetki kun mun huoneesta kuuluu korkea naisen ääni, joka toisti sen mun huutoni.Sen jälkeen sulkeuduin olohuoneeseen ja menin peiton alle piiloon.Siinä vaiheessa pelotti aika paljon.Ehkä se saattoi olla mun pelon ääni,mut en sitten tiedä.Toinen tapaus(tai oikeastaan useampi)liittyy äitiini.Äitini nimittäin sairastui yli kuutisen vuotta sitten mielenterveyshäiriöihin.Aikoinaan asuttiin ihan tuolla helsingin keskustassa.Aika useasti meillä sitten lamppas millon poliisit ja millon ambulanssit hakemassa isää tai äitiä pois.Mutta yleensä syy poliisien tai ambulanssien tuloon oli se,kun äiti riehui veitsen tai jonkin muun terävän esineen kanssa ja yritti tappaa isää.Muutamia kertoja äiti yritti tappaa itseäänkin,kun "henki" käski niin tehdä.Millon hypätä metron alle tai millon viiltelyllä.Ehkä tästäkin pahinta oli kuitenkin uhkailut esim."En ole enää hengissä,kun tulet kotiin"tai tuhannet muut,joita sain kuulla melkein aina kun lähdin kaverin luokse.Sitten vielä ne huudot.Joskus äiti saattoi alkaa keskellä yötä kirkua täyttä päätä,ihan kun jotain eläintä oltais tapettu.Vielä jos äiti oli kunnolla sekavassa mielentilassa,niin minä jouduin jäämään äidin kanssa kahestaan isän lähtiessä juopottelemaan muualle.Paljon muutakin tähän liittyy,mutta en viitsi tällä erää sen enempiä pitkästyttää.Jos,joku haluaa kertoa omia kokemuksia,niin sana on vapaa!=)

Deliah

Mulla lienee sellainen,kun äiti lähti vastuksustestani huolimatta kaverinsa kesämökille minun ollessani pieni. Isä lähti ryypiskelemään ja vei minut sitä ennen mummolaan. Tuli sitten isä krapulassa ja vihaisena kuin ampiainen hakemaan ja pelkäsin koko matkan,että hän huitaisee minua kuonoon,jos sanon sanankin. Tosin nyt moinen tuntuu lähinnä ällöttävältä...pikkulapsena kuitenkin asia on toisin,ymmärtäähän tuon...

puska

Tämä tapahtui aika vasta. En tiedä onko tämä pelottavin, mutta yksi pelottava juttu.
Oltiin kaveriporukalla poikakaverini auton kyydissä. Yksi Jukka sitten halusi ajaa autoa. Oli vielä juonut. No, minun poikakaverini joka ei juuri koskaan osaa sanoa ei (mutta on silti niin ihana) päästi Jukan rattiin.
Vauhti ei ollut mikään kovin hiljainen. Ajettiin vähän syrjäisemmällä tiellä. Hirvi juoksi tien yli vähän meidän edestämme. Tultaessa isolle tielle käskimme Jukan pysäyttää auton, mutta hän ei suostunut vaan ajoi vain eteenpäin. Meni luottokin vähän samalla, mutta kyllä sitä nyt vielä kavereita ollaan. Siinä pelkäsi oikeasti henkensä puolesta. Tuli mieleen kaikki ne elokuvat, joissa tapahtuu jotain tuon kaltaista ja loppu on surullinen..
- Ois vaan sorsa.
- Niin! Semmonen sairaalasorsa!
- Nii.. ja makkais vaa.

taika^^

Mulla varmaan pahin tähän mennessä on ku mentii kaverin kanssa ajelee muutaman tutun kanssa ja sitte se yks niist tyypeis oli ihan mun kimpussa, siis pakotti oleen sylissä ja tommosta. Ja sitte vähän myöhemmin illalla kun tultiin autolla takas sen kämpälle se yritti raiskata ja sitte sen kotona se hakkas ja uhkas tappaa jos lähden ja piti mua siellä vankina. Pakotti ottamaan rauhottavia ja piti veistä kurkulla ja välillä melkein puri henkitorveen.
Näin lyhennettynä versiona.
Cross my heart and hope to die
May my end come tonight
Across the dark, into the light
May death again us unite

[tuuli]

#4
LainaaMulla varmaan pahin tähän mennessä on ku mentii kaverin kanssa ajelee muutaman tutun kanssa ja sitte se yks niist tyypeis oli ihan mun kimpussa, siis pakotti oleen sylissä ja tommosta. Ja sitte vähän myöhemmin illalla kun tultiin autolla takas sen kämpälle se yritti raiskata ja sitte sen kotona se hakkas ja uhkas tappaa jos lähden ja piti mua siellä vankina. Pakotti ottamaan rauhottavia ja piti veistä kurkulla ja välillä melkein puri henkitorveen.
Näin lyhennettynä versiona.

jumalauta... :o kivat sulle.
allekirjoittanut

taika^^

#5

Kiitos :) eikö elämä ole ihanaa
Cross my heart and hope to die
May my end come tonight
Across the dark, into the light
May death again us unite

[tuuli]

jep sitä nimen omaan.  ;) mä oon koko elämäni eläny kuin kukkanana kädellä ;) no ei, mut eipä ole vielä mitään häkellyttävää tapahtunu............ no siis pelottavaa.
allekirjoittanut

[salzaa]

minä olen meinannut hukkua jotain kolme kertaa. (ihan siis tosi lähellä on ollu)
kerran olin mennä rekan alle ku en yhtään huomannut ja täs yks yö olin tukehtua ja sillon olin varma että nyt lähtee henki, mutta hengissäpä olen vielä. en nyt tiiä oliko pelottavinta, mut pisti nuo tapahtumat vähän ajatteleen..

jouhu


emmi

siis ootko sie jääny jouhu auton alle?  :o
no ei vissiin varmaan silleen pahasti käynyt, tai ainakin vielä hengissä oot... :)
älä tunnusta jos sattuu

jouhu

#10
Oon jääny juup... Ja elävien kirjoissa vielä ollaan. :)  Iältäni en ollut kovinkaan vanha, kun olin vasta oppinut pyörällä ajamaan. Onneks kaaduin siihen auton pyörien väliin sopivasti. Pää vaan näky auton alta...Ihmettelen vaan, kun en järkyttynyt koko tapahtumasta ollenkaan. ::)

puska

#11
Hoho, pakko kertoa tähän väliin yksi juttu.
Kun olin pieni ja äiti teki pihatöitä, veljeni piti vahtia minua. Veljen vahtiminen nyt sitten oli mitä oli ja hän ei vähään aikaan kiinnittänyt minuun niin huomiota.
Jonkin ajan päästä tieltä oli alkanut kuulumaan autojen törräystä, ja siellähän minä olin seisonut isolla, 80-kympin vauhdilla rajotetulla tiellä, keskellä. Äiti oli aika vihainen veljelleni. Itse en muista tästä tietysti mitään  :D
- Ois vaan sorsa.
- Niin! Semmonen sairaalasorsa!
- Nii.. ja makkais vaa.

Wirtabiuha

Mun pikkubroidin kanssa kävi kerran kanssa noin, kun oli tallilla jälleen duunissa ja mun piti vahtia kersaa, otin sen siis mukaan tallille ja menin ratsastamaan jotain hevosta. Jossain välissä aloin miettiä että missä se lapsi on. Löysin sen sitten parin vuoden ikästen oripoikien tarhasta, johtaja orin etujalkojen välistä leikkimästä. Sille ei mitään sattunut, mutta kun mä hain sen pois ni se johtaja kaakki kenkäs mua aikas ilkeesti reiteen.
  Ja mun isobroidi joskus kiipesi korkeesaaressa sen suuren hirven selkään ja toisella kertaa sama kaveri kiikutti itsensä leijonahäkin katolle.... Hyvä pojat!
Pöydällä palapeli
Takana hyvä veli
Ilo hajoaa vaatimukseen

mustapiste

Pelottavia juttuja.... :/
Mulle just eilen sattu semmonen pelottava juttu, mutten nyt viitsi sitä kertoa, menee liian hengelliseks. :D Haah.
olen eksynyt tähän maailmaan joka ei ole maailma



Keskustele Apulannasta uudistuneella keskustelupalstalla!
Nyt voit kirjautua kätevästi omalla Facebook-tunnuksellasi sisään.

Copyright © 2024 urbankillah visuals. Kaikki oikeudet pidätetään.