Kysymyksen jo näettekin.Mulla niitä on jonkin verran plakkarissa,mutta mainittakoon pari.Ensiksi tulee mieleen se,kun oisko siinä kuuden vanhana jäin yksin kotiin,kun vanhemmat lähti ryyppäämään.Tietenkin siinä jonkin ajan kuluttua tuli vanhempia ikävä.Niin minä sitten itkin ja huusin isiä ja äitiä.No,ei mennyt hetki kun mun huoneesta kuuluu korkea naisen ääni, joka toisti sen mun huutoni.Sen jälkeen sulkeuduin olohuoneeseen ja menin peiton alle piiloon.Siinä vaiheessa pelotti aika paljon.Ehkä se saattoi olla mun pelon ääni,mut en sitten tiedä.Toinen tapaus(tai oikeastaan useampi)liittyy äitiini.Äitini nimittäin sairastui yli kuutisen vuotta sitten mielenterveyshäiriöihin.Aikoinaan asuttiin ihan tuolla helsingin keskustassa.Aika useasti meillä sitten lamppas millon poliisit ja millon ambulanssit hakemassa isää tai äitiä pois.Mutta yleensä syy poliisien tai ambulanssien tuloon oli se,kun äiti riehui veitsen tai jonkin muun terävän esineen kanssa ja yritti tappaa isää.Muutamia kertoja äiti yritti tappaa itseäänkin,kun "henki" käski niin tehdä.Millon hypätä metron alle tai millon viiltelyllä.Ehkä tästäkin pahinta oli kuitenkin uhkailut esim."En ole enää hengissä,kun tulet kotiin"tai tuhannet muut,joita sain kuulla melkein aina kun lähdin kaverin luokse.Sitten vielä ne huudot.Joskus äiti saattoi alkaa keskellä yötä kirkua täyttä päätä,ihan kun jotain eläintä oltais tapettu.Vielä jos äiti oli kunnolla sekavassa mielentilassa,niin minä jouduin jäämään äidin kanssa kahestaan isän lähtiessä juopottelemaan muualle.Paljon muutakin tähän liittyy,mutta en viitsi tällä erää sen enempiä pitkästyttää.Jos,joku haluaa kertoa omia kokemuksia,niin sana on vapaa!=)