Eutanasia

Aloittaja amouria, maaliskuu 29, 2005, 12:01:23

« edellinen - seuraava »

amouria

Tästäkin on jo ties kuinka paljon pulistu,mutta ajattelin vielä kertoa oman mielipiteeni asiasta. Minä olen 100%:sti eutanasian puolella. Ajattelen tätä omalta kannaltani. Jos jonakin päivänä  päätyisin elämään elämääni sängynpohjalle pystymättä itse tekemään enää mitään,ni en minä haluais elää sillä tavalla. Jos minä sanon suustani sanat "haluan kuolla" niin eikö sitä pitäis sillon kunnioittaa? Minun,pienen ihmisen toivetta? Meistä jokaisella on oikeus päättää elämästään. Mitä elämää se sellanen olis,makaa sängyssä vihanneksena,varsinkaan kun ei voi enää parantua ennalleen? Tuskin sellasta kukaan haluais itselleen tai lähimmäiselleen.

Painkiller

Mä ymmärrän molempia kantoja. Mutta mihin pystyttäisi vetämään raja? Luulen et se raja vaan niinsanotusti madaltuis. Siis että ihmiset rupeais yhä enemmän pyytämään armokuolemaa ja tilanteessa jossa sairaus tuntuu liian raskaalta haluaa vain kuolla. Vaikka tosiasiassa parantumisen mahdollisuuskin olis olemassa..

Joissain tilanteissa täysin ymmärrettävää. Toisaalta..ehkä olis kuitenkin parasta antaa kohtalon hoitaa homma. Ei mulla tunnu oikeen olevan mitään kantaa..joten eipä kai olis pitänyt edes vastata ;D Pohdiskelua vain..

puska

Mielestäni olisi hyvä asia, jos todellakin raja vedettäisiin. Ja minun mielestäni se täytyisi vetää siihen, että onko potilaalla mahdollisuuksia parantua. Sänkykuntoinen tästä maailmasta mitään tietämätön sairaalapotilas on mielestäni suoraan sanottuna vain taakka yhteiskunnalle. Se petipaikka voitaisiin vapauttaa jollekin toiselle, jolla on mahdollisuudet selvitä, ja jatkaa elämäänsä.
- Ois vaan sorsa.
- Niin! Semmonen sairaalasorsa!
- Nii.. ja makkais vaa.

KatjaRock

Minustaki molemmissa kannoissa on puolensa. Toisaalta en missään nimessä ite haluais alkaa leikkimään Jumalaa ja päättämään siitä, kuka saa elää ja kuka ei. Ja siitä, kenen elämä on elämisen arvosta ja kenen taas ei.

:( vaikea ja monimutkainen juttu.
Time goes on, I wont.

Onko tahto vapaa ja miksi a)vapaata b)määrättyä tahtoa tulisi kunnioittaa? Elämme keskellä yhteiskuntaa ja päivittäin mielemme saa annoksen muiden ihmisten mielipiteistä. Esimerkiksi se miten syömme, pukeudumme - jopa asenteemme johtuvat sisäisistä malleista, jotka muokkautuvat tekemisestä saadusta palautteesta. Yleensä mielipide muodostuu välineeksi; lapsi sisäistää vanhempiensa arvomaailman saadakseen heidän hyväksyntänsä. Kauniit puheet tasa-arvosta ja armosta ovatkin keinoja hyvää sosiaaliseen statukseen.

Käsitys elämisestä ja sen tarkoituksenmukaisuudesta on sidoksissa yhteiskuntaan ja yksilöön kohdistettuihin odotuksiin. Kysymys, pitäisikö eutanasia sallia, on likipitäen sama kuin kysymys, onko elämä arvotonta. Tähän kysymykseen voi antaa vastauksen vain kukin henkilö omalta osaltaan.

Entä hetkelliset mielentilat, kuten ahdistus? Pieni mielipaha ei vielä johda itsemurha-ajatuksiin, mutta esimerkiksi pilalle mennyt lapsuus yhdistettynä sen painoarvoon tasaisessa kehityksessä on toinen asia. Ihmiselle voi kehittyä minäkäsitys, jossa hän pitää itseään arvottomana. Tällainen tulee ilmi esimerkiksi haluna kuolla "isänmaan puolesta". Lopulta kaiken voi kuitenkin selittää erilaisilla käsityksillä. Tahdonvapaus on vain illuusio. Emmehän koskaan ajattele, mikä todella oli syy nykytilanteeseen. Sen sijaan mielemme selittää puuttuvat kohdat loogiseksi jatkumoksi.

Mikä on eutanasiassa syy kuolla?
Parantumaton sairaus, kuten AIDS tai sokeritauti?
Kuka päättää, mihin on parannuskeino ja mihin ei? Kaikkia mielenliikkeitä ei vieläkään pystytä ennustamaan eikä lääkkeillä parantamaan. Vapaus tuottaa mahdollisuuden hyväksikäyttöön. Eutanasian laaja-alainen salliminen tarkoittaa, ettei sairaalassa tarvitse olla koskaan vuoteet täynnä. Onko eutanasia siis arvon kannattamista vai sen hylkäämistä?

KatjaRock

Tässä kysyttiin hei mielipidettä eikä ääneen pohtimista :D
Time goes on, I wont.

[tuuli]

LainaaMä ymmärrän molempia kantoja. Mutta mihin pystyttäisi vetämään raja? Luulen et se raja vaan niinsanotusti madaltuis. Siis että ihmiset rupeais yhä enemmän pyytämään armokuolemaa ja tilanteessa jossa sairaus tuntuu liian raskaalta haluaa vain kuolla. Vaikka tosiasiassa parantumisen mahdollisuuskin olis olemassa..

Joissain tilanteissa täysin ymmärrettävää. Toisaalta..ehkä olis kuitenkin parasta antaa kohtalon hoitaa homma. Ei mulla tunnu oikeen olevan mitään kantaa..joten eipä kai olis pitänyt edes vastata ;D Pohdiskelua vain..

aivan niin, kuolema ei nimittäin välttämättä ole mikään pakoreitti.  ::)
allekirjoittanut

Onko mitään niin turhaa kuin mielipide? "Köyhät pitäisi tappaa!" - miksi? - "No kun ne haisee" - eikä haise - "Tämä onkin vain minun mielipiteeni" ja keskustelu loppuu samantien. Jos Kökälänperän sähkönmuuntaja on rikki, kirjoitetaan asiasta lehteen valittelu ja ehkä tehdään myös kärpäsestä härkänen. Asentaja on laiska, mikä johtuu nykyisestä työvoimapolitiikasta, joka toteuttaa EU:n säännöstöä, tosin EU:n konservatiivinen talouspolitiikka juontaa juurensa Saksan halusta välttää inflaatiota. Olet siis ehkä Hitlerille sukua, koska et välitä pienen ihmisen kärsimyksestä. Mitä sanoisi Kristuksemmekin? Tuomiopäivä on lähellä.

Miksi syyttää mitään pienempää kuin Keskussuunnitteluvirastoa ja Talouden Voimia Yhteiskunnassa? Onhan sellaisella mielipiteellä nyt huomattavasti enemmän uutisarvoa ja vähemmän järkeä kuin itseen kohdistetuilla syytöksillä. Mutta yö on myöhä ja retikulaariaktivaatiosysteemini pyytää lepoa.

KatjaRock

LainaaMutta yö on myöhä ja retikulaariaktivaatiosysteemini pyytää lepoa.

Ei taida yks yö riittää sen levoksi.
Time goes on, I wont.


Jotkut ihmiset ajattelevat,että eutanasia on arvon kannattamista ja toiset taas päinvastoin. Jokainen pohtii omalla tavallaan näitä elämän ja kuoleman visaisia kysymyksiä,mitkä askarruttavat pienen immeisen mieltä,kuten minun. :) Ja sallittakoon se meille jokaiselle. Hyvän keskustelijan yksi hyvistä tuntomerkeistä on,että "hyväksyy" toisen erilaisen näkökulman asiaan kuin asiaan, eikä rupea siitä lapsellisesti perustelematta nimittelemään. Jos joskus tosiaan joudun sängyn vangiksi loppuelämäkseni enkä siitä koskaan tulisi toipumaan,niin toivon että minut päästetään pois tästä elämästä. Nimittäin luulen,että siinä vaiheessa olisin paljon onnellisempi jossain muualla. Ja senki päätöksen olen tehnyt,että kuoltuani minun sisäelimeni saa antaa jollekin muulle,joka niitä sattuu tarvitsemaan.Mikäli niistä vaan hyötyä sinä päivänä on. Miksenpä moisella tavalla auttaisi jotain muuta ihmistä.

matonen

En jaksa mitään liirumlaarumia tähän vääntää, mutta sen sanon et ite en haluu elää vihanneksena. Aion hankkii semmosen elvytyskielto hässäkän, eli jos elvytyksen seurauksena tyyliin aivot ois ollu liian kauan ilman happee ja oisin ihan aivokuollu, ni ei kiitos.  ;D



Keskustele Apulannasta uudistuneella keskustelupalstalla!
Nyt voit kirjautua kätevästi omalla Facebook-tunnuksellasi sisään.

Copyright © 2024 urbankillah visuals. Kaikki oikeudet pidätetään.