Helvetti,taivas vai jokin muu?

[KatjaRock]

Mä en haluis alkaa tapella Se Jätkän kaa. Hänellä on kyllä fiksuja kommentteja ja vastaus kaikkeen...

Eihän sillä edes ole, se vaan kopio jostaki lukion filosofian kirjasta jotain pätkiä

En plagioi mitään, vaikka minulla onkin kaikki filosofian kurssit kymppejä. Muutenkin filosofia on sellainen aihe, mikä ei anna vastauksia vaan esittää kysymyksiä. Siitä sitten jokainen muodostaa oman näkökantansa asioihin. Ei nämä jutut ole kuin puolen tunnin pohdiskelun tulos...

[piupau_muovia]

mutta eikö mielestäsi tule taistella sterotypioita vastaan? on väärin ajatella kerran paska, aina paska. raamatun toin esiin vaan, koska väitit, että jumalan tuolit ovat punaisia..(älä takerru tohon lauseeseen, en jaksa selittää sitä pitemmin:) se miten täällä elämme, vaikuttaa siihen, mitä meistä ajatellaan ja mitenkä paljon meillä on muita ja minkälaisia ihmisiä ympärillämme.. ihmisen tänne tulosta ei tiedä, vaikka opiskelisi kuinka kauan etsien vastausta. ihminen on kasa toistoja, kukaan ei muista syntymähetkeään, eikä eläessään tiedä, miten tuhoutuu..ihminen yrittää kokoajan etsiä vastausta ja saa ratkaisuja vaan elämää helpottaviin, ei selvittäviin kysymyksiin..jos uskot löytäneesi teorian siitä , ettei jumalaa ole olemassa, olen kanssasi samaa mieltä. jumala on asia, joka on ihmisen elämää helpottava keksintö. se tuo joillekkin mielenrauhan siitä, miten ihminen on syntynyt ja maailma luotu, joku joka kuuntelee ja ottaa suojaansa pelottavan kuoleman jälkeen jos elämme hänen ehdoillaan... pointti on siinä pelkäätkö kuolemaa vai et. kuolemasta unelmoiminen on sairasta ja sen pelkääminen on minusta tietyllä tavalla sairasta...(anteeksi uskovaiset)..osaamme päätellä elämästämme, mutta emme syntymästämme, emmekä kuolemastamme...me vaan tiedämme, että ne ovat..

mutta eikö mielestäsi tule taistella sterotypioita vastaan? on väärin ajatella kerran paska, aina paska. raamatun toin esiin vaan, koska väitit, että jumalan tuolit ovat punaisia..(älä takerru tohon lauseeseen, en jaksa selittää sitä pitemmin:)

- Ei välttämättä kannata, koska stereotypioiden luominen helpottaa elämää. Tähän ei tulisi kuitenkaan suhtautua negatiivisesti tyyliin "kerran epäonnistuja - aina epäonnistuja", sillä lopulta se on kuitenkin yksilö joka on oman elämänsä suurin vaikuttaja. Ajatellaan tilannetta, että koulussa on yksi oppilas joka ei välitä muista ja haluaa mieluiten ryhmätöitä jaettaessa olla yksin. Näin käy joka ikinen kerta. Vähitellen muille alkaa muodostua hänestä kuva "ei toi halua olla kenenkään kanssa" tai sitten "onpas tuo itsenäinen ihminen", riippuen siitä miten häneen muuten suhtaudutaan.

Tärkeintä stereotypioiden hyödyntämisessä on yksilön potentiaalien käyttöönotto. Ihmisten leimaaminen luusereiksi yhden puutteen takia on typerää eikä edistä mitään. Jos em. tapauksessa henkilö haluaa olla yksin, hänelle tulisi järjestää sellainen työpaikka tulevaisuudessa, jossa hän pystyisi hyödyntämään omia vahvoja puoliaan (siis jollekin muulle kuin sosiaaliselle alalle).

jumala on asia, joka on ihmisen elämää helpottava keksintö. se tuo joillekkin mielenrauhan siitä, miten ihminen on syntynyt ja maailma luotu, joku joka kuuntelee ja ottaa suojaansa pelottavan kuoleman jälkeen jos elämme hänen ehdoillaan... pointti on siinä pelkäätkö kuolemaa vai et. kuolemasta unelmoiminen on sairasta ja sen pelkääminen on minusta tietyllä tavalla sairasta...(anteeksi uskovaiset)..osaamme päätellä elämästämme, mutta emme syntymästämme, emmekä kuolemastamme...me vaan tiedämme, että ne ovat..

- Tuo on kyllä aivan totta. Kuolemanpelko on uskontojen hallitseva elementti. Koraanissa sanotaan, että uskontonsa puolesta kuolevat pääsevät automaattisesti paratiisiin. Saddam Hussein valtansa aikana antoi lapsille ketjun, jossa roikkui pieni avain. Hän kertoi, että sillä avaimella aukeavat paratiisin portit, jos lapsi sattuisi kuolemaan. Tämän jälkeen hän lähetti lapset raivaamaan miinakenttää.

Oma suhteeni kuolemaan on jollain tapaa eksistentialistinen. Kuolema on osa elämän kiertokulkua, eikä ihmisen psyyke jatku kuoleman jälkeen. Me olemme sitä mitä meidän fyysinen ruumiimme on. Jos aivot lamautuvat, ihminen on kuollut. Samalla tavalla munasolusta voi kehittyä täydellisesti ajatteleva ihminen. Miten soluille tulee tietoisuus, on käsitteiden välinen ongelma.

[piupau]

ihmiset erottuvat eläimistä sillä, että ne kykenevät vastustamaan aistejaan...siksi minusta ei pidä kangistua ajattelemaan, että asiat ovat niin kuin ovat ja olla hiljaa vaikka maailma juoksee hiljaa kohti tuhoaan..ehkä se johtuu nuoresta iästänikin...

[KatjaRock]

Miten uskovaiset, kuten minä, voi loukkaantua siitä, kuoleman pelkääminen on sairasta? Hmm.

En ole ikinä ajatellukkaan, että kukaan vois pelätä omaa kuolemistaan. Samahan se sille on. Mie ainaki pelkään läheisten kuolemista niin paljon ettei sitä oikein voi selittää. Yksin olisi vain niin paha. MUTTA silti ymmärrän sen, että kuolema on luonnollista ja tapahtuu kaikille.

[puska]

Minulla on tässä mielenkiintoinen elämänvaihe menossa, kun en oikein enää tiedä uskonko vai en. Jotenkin seurakunnassa käyminen on jäänyt ja juominen ym. tullut taas mukaan kuvioihin.
En osaa olla mitään mieltä oikein mistään uskontoon liittyvästä, koska en tiedä mitä uskon ja mitä en. Toisaalta tahdon vielä uskoa, mutta en oikein pysty siihen. Kummallinen fiilis. Välillä uskon ja välillä en, välillä en tiedä.
Tuosta kuolemasta. Minä olen alkanu pelkäämään sitä sen jälkeen kun uskoni on alkanut hiipua. Mitä jos sitä Taivasta ei sitten olekaan? Mitä jos en usko ja se onkin... Sitten käy huonosti. Pelottaa.
Kun uskoin vahvasti, minulla oli selkeä päämäärä jota kohti kuljin. Nyt olen jotenkin hukassa. Ja huomaan että se vaikuttaa elämääni muutenkin.
Minulla oli vahva usko ja käänsin sille selkäni. Hylkäsin sen ja aloin juomaan ja tekemään kaikkea muuta mikä ei ennen mielestäni ollut oikein. Nyt en enää tiedä mikä on oikein.

Tästä voi päätellä että jollain tasolla vielä ainakin uskon. Mutta kuin vahva uskoni pitää olla että se Jumalalle kelpaa? Minulle on sanottu, että ihminen joko uskoo tai ei usko, ei ole keskitietä. Mutta lasketaanko sellainen uskovaksi ihmiseksi, joka uskoo, mutta toimii sen vastaisesti... Tietää tekevänsä väärin?
Kävin muutama viikko sitten nuortenillassa seurakunnalla, ja minua alkoi vain ahdistamaan. Halusin pois mahdollisimman pian, enkä sen jälkeen ole enää pystynyt sinne menemään. Tarkoittaakohan se sitä että minun pitäisi mennä sinne uudestaan, vai pysyä poissa?
Tämä olisi ehkä pitänyt kirjoittaa jonnekin kristilliselle nettisaitille, mutta tulipas nyt tänne.

Pelkurin usko: kannattaa uskoa, sillä eihän sitä tiedä vaikka kristinuskon kertomus olisi totta. Voi niitä hinduparkoja... buddhalaisetkin vielä... muodostavat maailman väestöstä leijonanosan eivätkä pääse taivaaseen kuollessaan, koska eivät kuulu kristittyihin!

Raamattu on 2000 vuotta vanha. Keskiajalla jos et käynyt kirkossa joka sunnuntai, sinut saatettiin erottaa kirkosta etkä päässyt taivaaseen. Sitten tuli Luther ja ei ollutkaan enää pakko käydä kirkossa. Oikeastaan vaikka olisit sarjamurhaaja, Jumala armahtaa. On se vain eri hyvä kun nykyään on taivaaseenpääsykriteerit höllentyneet näin paljon! Enää ei ole pakko kuulua kirkkoonkaan niin haudataan kuitenkin.

Puska, käydäänkö kysymässä joltain papilta, pääsetkö sinä taivaaseen? Jos se vastaa "ei", käydään kysymässä toiselta niin se varmaan myöntyy. Sitten sinutkin lasketaan kristityksi ja pääset taivaaseen. Kysytään saako taivaaseen pääsyä kaverisuhteella minullekin? Toivottavasti marsunikin pääsee, se kuolee kohta, kysytään sitäkin!


Ei tarvitse olla mikään ruudinkeksijä huomatakseen, että nykyinen kirkko-instituutio on aikansa elänyt ja menettänyt jo valistuksen ajalla kaiken uskottavuutensa tuonpuoleisesta. Pienissä kylissä toki on muutama tummu ottamassa asian varman päälle, tai ehkä he vain haluavat kunnioittaa perinteitä. Eihän siitä nyt mitään haittaakaan voi olla? Mutta mitä sinä pelkäät? Etkö luota itseesi? Millä sinä koet sen paratiisin, jossa enkelit leijailevat, silloin kun sinulla ei ole enää hermostoa? Voit kokeilla kuolleena olemista suhteellisen turvallisesti ihan kotioloissa. Mene nukkumaan niin, että nostat käsivartesi pääsi alle. Heräät jonkin ajan kuluttua kun kätesi on puutunut etkä pysty liikuttamaan sitä. Nipistä sitä. Mitä tunnet? Aikasi leikittyäsi, siirrä käsi vapaaksi niin veri alkaa taas kiertää. Sellainen on kuolema, paitsi kuolema koskettaa koko kehoa.

[piupau_muovia]

puska, epävarma olosi johtuu siitä, ettet tiedä kantaasi. itseasiassa siihen asti olet uskovainen, kun ärsyynnyt kristinuskoon liittyvien lappusten jakajista...he vain haluavat esittää oman kantansa asioihin ja se on myös jonkin asteista rasismia, että haukkuu toisen kannan lyttyyn.. mielestäni saa uskoa vaikka suureen kurpitsaan, jos sille tuntuu. kuulostat sille,että sulla ei ole hyvä olo, koska juominen on siihen asti hauskaa, kun siitä ei tarvitse tuntea huonoa omatuntoa. kridtinuskohan ei sule pois sitä,ettet saisi juoda. mutta jos olet tähän asti turvannut siihen, että sinulle löytyy paikka taivaasta sen jälkeen, kun kaikki on ohi. kuuntele itseäsi. lue raamattua ja päin vastoin. kuuntele  vaikka se jätkän ja minun  teoriota, siitä mikä täällä johtaa. minä valitsin aikoinani olla uskomatta tuolla teorialla, mutta kuka väittää, että se täydellä varmuudella. varmaa maailmassa ei ole mikään. mistä tiedämme, että kuolema on vaan jatkuvaa siirtymistä toiseen elämään? vastasyntynyt onkin tuhansia vuosia vanha ryppyinen itkuliisa? hitler onkin syntynyt uudestaan ja on vahva rauhanlähettiläs?tai jos se pieni veli, joka kuoli ollessaan pieni, olikin vastaus kaikkeen, uusi messias mutta jäikin lintujen nokittavaksi, kun äiti oli etsimässä kadonnutta lapasta? voit syyllistää itseäsi ja vaipua itsesääliin, koska olet menettänyt itsestäsi jotain tai tehdä asíalle jotain. ajattele, mieti, miksi voit pahoin ja mieti miten kumota se ja tee se. virran mukana valuminen on ihanaa, antaa avaimet toiselle, mutta ihmiset ovat vaan niiin pahoja, että kannattaa luottaa vaan itseensä.

[puska]

En osaa sanoa teille muuta kuin KIITOS .

[piupau_muovia]

ei mitään, oli ilo palvella, bush.

[KatjaRock]

Inhoan sinä-passiivia varmaan suomenkielen ongelmista eniten. Offtopic.

Se Jätkä, nyt ainaki kopioit nuita juttuja jostaki, ainaki alitajuntaisesti, koska mie olen lukenu nuita muualtaki. Ainaki käsite pelkurin uskosta on ihan yleisessä käytössä. Joo, en vaadi mitään täydellistä lähdeluetteloa ja bibliografisia tietoja mutta piti päästä sanomaan ko viimeksi kielsit kopioivasi muiden ajatuksia. ( )

Aloin miettimään tuota kuoleman pelkäämistä. Jotenki tuntuu, ettei mulla edes pelota läheistenkään kohdalla just se kuolema vaan se tyhjyys minkä ne jättää. Vaarini kuoleman jälkeen muistan että äiti kertoi miettivänsä joskus sitä missä vaari nyt on. Ite en ole vaaria läheisempää menettäny enkä ehkä siksi osaa ajatella ihan noin. Läheinen oli toki vaarikin mutta olin silloin aika nuori, 13, enkä miettiny asioista ehkä samalla tavalla ku nyt.

Mulle elämä loppuu kuolemaan ja sen jälkeen on sitte vaan hyvä olla. Hyvä olla jollaki tavalla jota täällä ei kukaan osaa selittää, eikä siihen ole edes tarvetta. Se tulee sitte. Koirat menee koirien taivaaseen ja ihmiset ihmisten. Koirat voi käyä ihmisten puolella ja ihmiset koirien, allergiarajotusten mukaan.

Mie haluan uskoa siihen, että näen ne kaikki elävät ja kuolleet taivaassa. Oikeastaan siitä tullee varmaan aika kivaa.  

[piupau_muovia]

 se on aina hienoa, kun on vahva usko. lainaten nyt erästä muusikkoa (hähää,plagieitor 2004) se on sama mihin uskoo, kunhan uskoo.. pelossa ja epävarmuudessa eläminen on ahdistavaa...

Se Jätkä, nyt ainaki kopioit nuita juttuja jostaki, ainaki alitajuntaisesti, koska mie olen lukenu nuita muualtaki. Ainaki käsite pelkurin uskosta on ihan yleisessä käytössä. Joo, en vaadi mitään täydellistä lähdeluetteloa ja bibliografisia tietoja mutta piti päästä sanomaan ko viimeksi kielsit kopioivasi muiden ajatuksia. ( )

- En kopioi, oikeasti. Seuraavalla tunnilla käsitellään muuten tuo 'pelkurin usko' -kappale, jonka huomasin kirjan sisällysluettelossa. Olen miettinyt näitä asioita jo 12-vuotiaasta asti. Olisiko siis aivan mahdottomuus, että ontologisia aksioomia pohtiessani kohtaan samoja ongelmia, joihin on filosofian kirjoissa lähinnä viittauksia?

Mulle elämä loppuu kuolemaan ja sen jälkeen on sitte vaan hyvä olla. Hyvä olla jollaki tavalla jota täällä ei kukaan osaa selittää, eikä siihen ole edes tarvetta. Se tulee sitte. Koirat menee koirien taivaaseen ja ihmiset ihmisten. Koirat voi käyä ihmisten puolella ja ihmiset koirien, allergiarajotusten mukaan.

- Eli haluasit kuoleman olevan joku rauhallinen tila, koska alitajuisesti koet elämäsi stressaavaksi? Voisitko kuvitella sellaista objektiivista tilannetta, jossa ei ole mukana minkäänsortin arvoja, tunteita tai muuta ihmismielelle ominaista? On vain materia ja sen kemialliset reaktiot. Sellainen on minun käsitykseni kuolemasta, joskin useimmilla ihmisillä ajattelu ei kehity niin abstraktille tasolle. Halutaan selittää kuolema "paratiisina". Minusta ei ole mikään ihme, että uskonnollisuus on kääntäen verrannollinen koulutustasoon.

[KatjaR]

HAHA.  

Se Jätkä. Hohhoh. Kohta varmaan väität että Aristotelen tieto-opin klassinen tiedon määrittely ei ole totta. Sinunlaisia on maailmassa paljon, onni tai onnettomuus se meille muille. Ja kyllä, <b>haluaisin</b> kuoleman, tai taivaan, olevan rauhallista ja uskon että se on sitä. Ja en osaa kuvitella kuvaamaasi tilannetta koska olen ihminen - asenteita ja arvoja.

On kyllä pirun hyvä homma että sinun ajattelu on kehittyny abstraktille tasolle, haha.  Ja mitä tuohon koulutukseen tulee, niin korkeakoulussa tässä ollaan enkä itseäni koe kouluttamattomaksi.

Voisin mielelläni vaikka kirjottaa sinun kanssa sähköpostia koska minusta on kiusallista ruotia tämmösiä asioita täällä, sinä tosin anonyyminä.