Otan kantaa nyt tuohon, sukupuoli keskusteluun.
Koko oman pienen ikäni olen ollut sitä mieltä että maailma olisi paljon parempi paikka jos minä olisin syntynyt poikana. olen ollut aina se enempi poika kuin isoveljeni.
Pikku autot ja aseet on olleet mun juttuni pienenä, toki barbeillakin leikin, mutta ne olivatkin sitten hieman erilaisia leikkejä kuin naapuri tytöillä.
Nyt kun olen kasvanut niin henkisesti olen edelleen tuo pikkupoika, yläasteella kapinoin sitä vastaan siten, en meikannut, käytin isoja housuja ja huppareita. Hameita inhosin, sukulaiset häpesivät monssa juhlissa, (eikö yhtään pienempiä housuja löytynyt?)
Edelleenkin niitä käytän jokseenkin se on vähentynyt.
Nykyään etsin itselleni sitä omaa pukeutumis tyyliäni, housut ovat kyllä pienentyneet, mutta eivät ne todellakaan ole vielä niin tiukkoja kuin muilla kavereillani. En oikein tiedä mitä haluan viestittää pukeutumisellani. Yläasteella se yritys olla erilainen oli, ja ehkä se toteutuikin. mutta nyt käytän aika paljon sammareita ja tiukkoja paitoja. Hameet ovat uusi ystäväni, kesällä niihin tutustuin ja nyt keväällä löysin ne uudestaan, se hieman sotii poikamaisuuttani vastaan, mutta ainakaan ne eivät paina niinkuin tiukat farkut. joita niitäkin olen opettelemalla opetellut pitämään.
Meikkaamaankin olen opetellut, no okei, yksi kaverini koko viime vuoden herätti minut puoltatuntia aikasemmin kuin piti. "nyt maijja teet itsestäs ittes näkösen" En oikein tiedä oliko se oikein, mutta nykyään meikkaan melkein joka päivä.
Tahtoisin ostaa sametti takin ja maiharit, tahtoisin maastokuvioiset löysät housut. En enää jaksa yrittää olla erilainen, mutta teinixnixnix muodin tahdon kiertää ja kaukaa. Siksi en "tavallisia" tennareita hommannut. Sellaiset valkoiset tahtoisin, mutta ne maksaa miljoonia.
Armeijasta vielä. Koko pienen ikäni olen tiennyt että sinne menen ja olen vieläkin menossa, en sitten tiijä tuleeko kamala ahistus ensimmäisenä päivänä, mutta suunnitelmissa olisi sielläkin loppuun asti olla.
No entä nyt tänäpäivänä, sisäinen poika ei ole kuollut, ei todellakaan ja toivon ettei hän kuolekkaan. kovasti on hän pienentynyt, tyttö olen opetellut elämässäni olemaan ja joskus vieläkin toivon olevani poika. (se näkyy siinä että aina ensimmäisenä katson kaupasta poikien housu valikoiman ennen kuin menen katsomaan niitä naisten puolelta, ja melkeimpä jos niitä ei poikien puoleta ole löytynyt ei niitä myöskään sieltä toiselta puolelta löydy)
Pitäisi taas alkaa pitämään vain sellaisia vaatteita jotka tuntuu päällä hyvälle ja näyttää omasta mielestään hyvälle. ei toisten mielyttämisessä ole mitään järkeä.
No nyt olen itsekkin jo sekaisin, mutta toivottavasti te saitte selkoa.
