The White Stripes.

[vik]

hmm.. tulipa vain mieleen, jotta onko joku muu kuin minä tuohon orkesteriin ihastunut? kerrassaan mahtava.

[vik]

no höh. kannattaa kuitenkin tutustua.

[Vilkku]

Mä oon muutaman kerran pitäny niiden levyä Anttilassa kädessä, lasketaanko sitä ? Monta kertaa oon aatellu, että joku päivä vielä vien sen levyn kassalle asti, mutta kun rahatilanne taas kerran on mitä on, niin on jäänyt tekemättä.

[KatjaRock]

tuota. olen mie muutaman biisin kuullu. kai kaks.

[Kata]

Mulla on sama ongelma kun Vilkulla. Mullakin on rahapulaa...

[Aapsu]

Mulla on White Stripesilta Elephant (tuplavinyyli, tietysti ) ja The Hardest Button to button (7"). Tykkään kovasti. Ehdottomasti yksinkertaisuudessaan ja primitiivisyydessään maailman omaperäsin yhtye. Molemmilla soittajilla on täysin oma soittotyyli, varsinkin rumpalia olen ihaillut pitkään (varsinkin kun se on nainen). Vaikka ei se kyllä "osaa" soittaa niinkun siinä mielessä, mitä yleensä tarkotetaan, jos puhutaan "hyvästä rumpalista". Sen soitto muistuttaa lähinnä mun rumpalointia ala-asteella, mutta sopii hyvin White Stripesin tyyliin.

[hendu]

Mäkin tykkään siitä rumpalista! Vaik en oo kuullu kun pari biisiä, mut se pisti silmään! On niitä muuten vaan kaks jäsentä?
ja onks ne sisaret?

[Aapsu]

Kyllä. Siinä on vaan kaks jäsentä. Ja niitten soittajien nimethän on Jack White ja Meg White. Ilmeisesti käyttävät kuitenkin taiteilijanimiä, eivätkä käsittääkseni oikeasti ole sukua, vaikka pitivätkin "median silmissä" sellaista huhua pitkään yllä.

[jouhu]

En ole kuullut tostakaan bändistä taas yhtään mitään.  :-/