Joskohan tuo sisko palaisi kohta kotiin, tuli tylsä päivä kun en mennyt kouluun.
Niistä avaimistakaan kun ei hemmetti soikoon tiedä.

Radio city nyt useimmiten on soimassa.

Apulannan lomassa tulee (harvemmin kuitenkin) kuunneltua Zen caféta, Red hot chili peppersiä, Pelle Miljoonaa, Hanoi rocksia, B-itch alertia sekä Placeboa. Kissistä, Nirvanasta, Radioheadista ja Alice Cooperista pidän myöskin, tosin en tunne bändejä kovinkaan hyvin.

Tuon Nancyn olen lukenut, hieno kirja, ja kaikenlisäksi aivan totta.
Kertoo siis jakomielitautisesta Nancystä, joka eli Sex pistolsien ja Sid Viciouksen aikaan. Luultavimmin Nancy pakotti Sidin tappamaan itsensä, tyttö ei ollut koskaan halunnut elää.

Kenelläkään tutullani ei skitsofreniaa tai muitakaan sen tapaisia sairauksia ole.

Kuten sanottu, eiköhän ihminen itse tiedä milloin on fani ja milloin se musiikin kuuntelu, tai mikä onkaan kysymyksessä, on vain sitä kevyempää kuuntelemista. On hölmöä määritellä materiaalin perusteella toisen fanius, voihan olla että esim. ei ole varaa hankkia levyjä tai julisteita yms. ^----^
Tietysti jos olet kuullut vain Armon, jumalan, Vasten mun kasvojani ja Anna mulle piiskaan, en kutsuisi tätä faniudeksi.

Jos tunnet olevasi samalla aaltopituudella bändin kanssa ja musiikkikin iskee, niin mikäs siinä.

Kuopion Viinijuhlilla kävin katsomassa Apulannan keikan, hyvin pojat soittivat ja oli hieno tunnelma. :>