Haluaisin tässä vain tiedustella,että kuunteleeko kukaan muu kuin minä näitä ylläolevia bändejä? Itse olen jo yli vuoden ollu täysin koukussa näihin kahteen bändiin. En tiedä,olenko jotenkin liian vanhanaikanen tai muuten vaan outo, kun tällästä (jonkun mielestä fossiili musiikkia kuuntelen) musaa diggailen. Mulle nyt muutenkin tuo vanhempi musiikki kolahtaa enemmän kun tämä uudempi esim.Christina Aguilera.Suomi räp on yks osa alue,josta en niin hirveesti pidä ja siksi en sitä kuuntelekaan.En ryhdy sitä haukkumaan,koska en saavuttais sillä muuta kuin pahaa mieltä jollekin. Mun mielestä sekä Queenin että The Beatleseitten kipaleet vaan ovat niin hyviä,että niitä jaksaa kuunnella.Ja etenkin kun niissä on sanomaa kuitenki.Jokainen tietysti tulkitsee nekin omalla tavallaan.Mutta tosiaan,olis kiva tietää että löytyykö ketään ihmistä,joka kuuntelis samaa musiikkia kuin mie   Vai olenko ihan yksin musiikki makuni kanssa?  

Itse olen nyt tämän kuun aikana jollain lailla löytänyt kyseisen bändin hyvän musiikin takia. :)Varsinkin eräs kappale ompi jäänyt mieleeni pääsiäisen ajoilta.Mutta kun meikäläisellä on niin helkkarin laho pää niin sanat uupuvat. :(Kyse on "Te ette minua tarvitse"kappaleesta.Kysyisinkin tässä, että tietääkö joku ihana ihminen tämän kyseisen kappaleen sanat ja jos tietää niin viittisikö rustata ne tänne.Olisin enemmän kuin iloinen.Löytyykö muita Timo Rautiaisen musiikin ystäviä kenties?Mikäli,niin mikä on mielestäsi paras tai muuten vaan hyvä kappale häneltä?

Hyvvee kesän odotusta koko poppoolle!

Tuossa on kysymys.Henkilökohtasesti olen sitä mieltä,että missään vaiheessa EI Tony Halmetta ois pitäny päästää eduskuntaan päättämään tärkeistä asioista,kun ei hän siihen näytä pysytyvän.En ymmärrä kuinka Halmekin sai niin tuhottomasti ääniä (no sen verran kuitenkin),että pääs kansanedustajaks. On olevinaan niin helvetin kova jätkä,kun neuvoo nuorisoakin hakkaamaan ulkomaalaisia jne.Oikea varsinainen viisauden perikuva.*huokaus*
Tietenkin jokaisella on oikeus olla omanlaisensa ja oikeus omiin mielipiteisiinsä.Niitäkin pitäisi yrittää kunnioittaa mutta ymmärtää ei tarvitse.Kaiken huipuksi hän väittää olevansa uskossa.Niin varmaan ja lehmät lentää!Sinä päivänä kun Halme on uskossa niin Dalai Lama on mun paras kaveri!

Saas nähdä millon Halme pääsee taas lööppeihin.Ei varmaan vielä vähään aikaan kun Matti ja Mervi on vauhdissa,voi luoja!!

Paljon sitä on itsekin tätä asiaa mietiskellyt elämänsä aikana.Pienestä pitäen ajatellut ,että tietenkin taivas olisi se ihanan otollinen paikka jonne päästä kun aika jättää.Mutta entä jos taivasta ei olekaan olemassa ,mitä sitten tapahtuu?
Tai helvettiä?Ihmisiä pelotellaan hirveästi juuri kaikenlaisilla uhkakuvilla varsinkin helvetistä.Ja taivaaseenkin pääsee vain ja jos on tietynlainen ihminen.Tästä tulikin mieleeni eräs kerta monta vuotta sitten ,kun juttelin äitini kanssa näistä hengellisistä asioista ja puhe tuli taivaasta,niin äitini sanoi,että taivaaseen pääsee vain sellaiset ihmiset,joitten älykkyys osamäärä ylittää tietyn rajan.   ::)Ja se oli aika korkea luku,jonka harvat pystyvät ylittämään.Taitaa sitten ainakin meikälaisen kohdalla pysyä nuo "taivaan portit" kiinni,jos se noin tarkaks on menny tuokin homma. :)Ehkä siinä tietenkin jotain perää voipi olla jos kerta "Jumala" näin on itse sanonut.Heh!Ehkä pitäisi ottaa sellanen asenne,että murehtii vasta sitten kun on siihen aihetta,vai mitä ootte mieltä?Sanokaas vielä,että minkälaiseen paikkaan te uskotte pääsevänne kun kuolema teidät noutaa?Itse haluan uskoa, että pääsisin sellaseen paikkaan missä olisi ihanan rauhallista.Mitään ikävää ei siellä paikas tunnettas.Hyvä olo olisi koko ajan ja rakkaus kukoistaisi kaikkialla.
"Love would set you free"

Tästäkin on jo ties kuinka paljon pulistu,mutta ajattelin vielä kertoa oman mielipiteeni asiasta. Minä olen 100%:sti eutanasian puolella. Ajattelen tätä omalta kannaltani. Jos jonakin päivänä  päätyisin elämään elämääni sängynpohjalle pystymättä itse tekemään enää mitään,ni en minä haluais elää sillä tavalla. Jos minä sanon suustani sanat "haluan kuolla" niin eikö sitä pitäis sillon kunnioittaa? Minun,pienen ihmisen toivetta? Meistä jokaisella on oikeus päättää elämästään. Mitä elämää se sellanen olis,makaa sängyssä vihanneksena,varsinkaan kun ei voi enää parantua ennalleen? Tuskin sellasta kukaan haluais itselleen tai lähimmäiselleen.

Kysymyksen jo näettekin.Mulla niitä on jonkin verran plakkarissa,mutta mainittakoon pari.Ensiksi tulee mieleen se,kun oisko siinä kuuden vanhana jäin yksin kotiin,kun vanhemmat lähti ryyppäämään.Tietenkin siinä jonkin ajan kuluttua tuli vanhempia ikävä.Niin minä sitten itkin ja huusin isiä ja äitiä.No,ei mennyt hetki kun mun huoneesta kuuluu korkea naisen ääni, joka toisti sen mun huutoni.Sen jälkeen sulkeuduin olohuoneeseen ja menin peiton alle piiloon.Siinä vaiheessa pelotti aika paljon.Ehkä se saattoi olla mun pelon ääni,mut en sitten tiedä.Toinen tapaus(tai oikeastaan useampi)liittyy äitiini.Äitini nimittäin sairastui yli kuutisen vuotta sitten mielenterveyshäiriöihin.Aikoinaan asuttiin ihan tuolla helsingin keskustassa.Aika useasti meillä sitten lamppas millon poliisit ja millon ambulanssit hakemassa isää tai äitiä pois.Mutta yleensä syy poliisien tai ambulanssien tuloon oli se,kun äiti riehui veitsen tai jonkin muun terävän esineen kanssa ja yritti tappaa isää.Muutamia kertoja äiti yritti tappaa itseäänkin,kun "henki" käski niin tehdä.Millon hypätä metron alle tai millon viiltelyllä.Ehkä tästäkin pahinta oli kuitenkin uhkailut esim."En ole enää hengissä,kun tulet kotiin"tai tuhannet muut,joita sain kuulla melkein aina kun lähdin kaverin luokse.Sitten vielä ne huudot.Joskus äiti saattoi alkaa keskellä yötä kirkua täyttä päätä,ihan kun jotain eläintä oltais tapettu.Vielä jos äiti oli kunnolla sekavassa mielentilassa,niin minä jouduin jäämään äidin kanssa kahestaan isän lähtiessä juopottelemaan muualle.Paljon muutakin tähän liittyy,mutta en viitsi tällä erää sen enempiä pitkästyttää.Jos,joku haluaa kertoa omia kokemuksia,niin sana on vapaa!=)