Jos ootte kattoneet mustin hevonen videon...

[jouhu]

Eli siis.... Mitä mieltä ootte Tonin ja Sipen antamasta "elämän ohjeesta"?  Tarkoitan täällä sitä, kun Toni sano siinä videon lopussa jotain tällasta...."On sellasia aikoja, kun ei tiedä mikä on se oikea tie. Joku tie menee oikealle joku ylämäkeen ja joku alamäkeen. Seuraa sitä tietä mitä sydän sanoo..." Jotain tällasta.En muista sanatarkkaan.
Sitten Sipe sano jotain,että...."Kannattaa seurata sitä tietä mitä sydän sanoo, vaikka järki sanoo muuta..."
Musta tää neuvo tai elämän ohje on aika osuvasti sanottu..ja varmaan auttaakin joissain ongelma kohdissa. Mulla on ollu muutamia hetkiä jolloin järki ja sydän ovat olleet "erimieltä". Kuitenkin on tainnut viedä minun kohdalla voiton se järjen ääni.. kuitenkin.
Onkos teillä ollut tälläsii kokemuksia? Jos on, niin millasii?

I know, I know! Tää on tyhmin vieti/kysymys mitä täällä sivuilla on ikinä ollut! Yrittäkää korjata se jotenkin...    

[*tuuli*]

ei tuu just mieleen et oisinko ollu koskaan tilanteessa et järki ja sydän sanoo eri tavalla... mu musta se tonin juttu on sairrraan hienosti sanottu. lyhyesti ja ytimekkäästi. se sipen juttu on sit pidempi.

No mun elämässä on just nyt tollanen kamala kohta... Sydän sanoo vahvasti että kyllä sä pystyt siihen mutta ei järki jaksa sitä uskoa... ARGH!!! Mä tulen viel hulluks!!! Mitä tekee... Umph... Vielä on mulla elämä edessä, mutta sepä se! Nyt jos tekee jotain pahasti pieleen saa sitä korjailla loppuelämänsä...? Haluan niin hirveästi yrittää, mutta ei järki tosiaankaan usko että pystyn. Kai sitä pitäis sydäntä seurata kuitenkin...? SAikohan kukaan mitään selvää? Suhteellisen sekava mielentila.. teksti sen mukaista... Apua...

[Silti_Onnellinen]

pitäis ajatella enemmän sydämmellään, mutta kun siihen ei aina pysty. pitäis uskaltaa. lantalaisten ajatukset on ajan myötä juurtunut omiksi ajatuksiksi. sairasta. se vaikuttaa piilotajunnassa. psykan ope diggais.

[jouhu]

Anonyymi tällä kertaa mä ymmärrän sua hyvin. Mulla on tavallaan myös sama tilanne kuin sulla...
Sydämmen ääntä pitäis kyllä kuunella, mutta, kun ei siihen uskalla oikein antautua sen aitouteen.
Mullakin jotenkin on "juurtunu" noi apiksien ajatukset omiin aatuksiin, vaikka ehkä pitäis ajatella omilla aivoilla ja tehdä omat johtopäätökset kaikesta.  

[salza*]

pitäs ostaa tuo..

[KatjaRock]

Sitähän se elämä on, tasapainoilua järjen ja tunteen välillä. Elämässä ei olis mitään järkeä, ellei järjen ja tunteen välillä olis ristiriitaa. Niin on ja niin pitääkin olla.

Mulla, niinku kaikilla muillaki, on kokemuksia siitä, että olen päättäny jotain ja sitte katunu. Välillä olen katunu sitä päätöstä, jonka olen tehny tunteen perusteella ja välillä sitä, minkä järjen.
Ei tunteen ja järjen edes pidä olla mikään symbioosi - musta ja valkonen, talvi ja kesä.

Minun mielestä ei voi sanoa, että kaikki päätökset tulis tehä tunteen mukaan. Olis vaikeaa kuvitella, että mie vaikka lopettaisin opiskelun vain sen vuoksi, ko minusta tuntuu, etten silti voi poistaa maailmasta lapsiin kohdistuvaa väärää.  

 

Toivottavasti saitte sen pienen punasen langan kiinni tuosta (:

[jouhu]

Kyllä, kyllä, kutn isäni sanoo, kun on samaa mieltä...
Tuo on kyllä kanssa järkevä...peruste. Mieltä ja tunteita pitää käyttää molempia tasa puolisesti. Ei liikaa järkeilyä eikä liikaa hempeilyä.

[punainen]

Toi Tonin sanoma lukee mulla sängyn päällä ja mä yritän pitää siitä kiinni mitä teenkin. Mutta...sydämen valintoja on tullut kaduttua enemmän kuin järjen. Mutta toisaalta niistä on sitten myös saanut maailmaa avartavia kokemuksia,toisin kuin järjen valinnoista. Mä oon ajatellu et valinnat pitää tehä just sen mukaan mutä se sydän sanoo, mut päämäärän saavuttamiseksi kannattaa käyttää myös järkeä. Tai jotain sellasta...

[Wirtabiuha]

Musta toi on hyvä juttu...
Mut ihan yleensä se että mitä idoli sanoo, ni jotkut ottaa sen liian vakavasti... Esim. yks Jasu, HIM fani, onhan se kiva että on lukenu synnin viemää, mutku se on sille joku saatanan raamattu! Sit sielt tulee koko ajan et "ai, et sä oo lukenu sitä juttuu? Mä ainakin teen niin ku Ville Valo sano..." - onhan se vähän läppä...

[punainen]

Musta ainakin apiksen jätkil on niin hyvii juttuja ja "elämänohjeita" jotka on vielä ihan toimivia. ainahan kun ihailee jotain ihmistä,ketä tahansa, sä haluut olla just niinkuin se tai se mitä tää tyyppi sulle sanoo. mä ihaolen apiksessa nimenomaan niiden rehellisyyttä ja sitä et ne osaa puhua asioista jotka on oikeesti tärkeitä.mun sydän on samaa mieltä tän "anna sydämen viedä"-ohjeen takana. järkeehän mulla ei olekkaan...

[Lerppa]

Faniutta voisi verrata rakkauteen, samanlaistahan se... Rakastunut ei nää toisessa mitään huonoja puolia, niinkuin ei fanikaan yleensä ihailemassaan bändissä ja sen jäsenissä
Eikä tahdo uskoa niistä mitään pahaa vai mitä?

Mutta mitäs huonoja puolia Apiksessa nyt muka olisi...? ;D

[jouhu]

Niin...
Tuo oli hyvä pointti, että faniutta voi verrata rakastumiseen! En ookkaan koskaa ees aatellu sitä tolleen. Mmmhh...täällähän oppii uusia mahtavia näkökulmia! Kiitos, olen teidän ansiostanne taas yhden näkökulaa rikkaampi. =)

Taas näitä mun neroleimauksia...

[punainen]

Kyl mä tätä bändiä rakastan,niin paljon kuin voin jotain bändiä rakastaa! Joidenkin muiden on ollut vaikea ymmärtää mun suhdettani Apulantaan,eivät itse varmaan ole kokenut mitään yhtyettä niin merkittävänä kuin Apulanta on mulle ollu. Tällainen fanirakkaus on ollu mulle tosi antosaa. Aina kun on masentanut ja sattunut on aina ollu yks bändi joka on auttanut ja valanut muhun itseluottamusta koittaa uudestaan.Se on kyllä aika paljon se yhdeltä bändiltä! Kyllä tekis kovaa jos hajoais yhtäkkiä...

[jouhu]

Mullakin on toi...Apulanta on mulle hyvin, hyvin rakas!  
En tiedä miten mä olen joskus voinu elää ilman apulantaa. Ja apulanta auttaa, kun on masentunu tai ahdistunu tai, kun jokin asia ärsyttää. Nimikin on aika osuvasti apulanta.... Apulantaa ahdistukselle yms. Apulanta lannoittaa ja antaa kuuntelun jälkeen taas hyvän mielen...
Öym...taas näitä mun juttuja...