Lehdistä

Tuukka Temonen "Apulannasta on ollut hyötyä, mutta samalla se on kirous"

(ILTALEHTI 11/05/02)
Teksti: Heta Hyttinen

Yleensä Apulannan julkisuuskuvassa on kolme poikaa, mutta vain kaksi puhuu kolmannen murahdellessa hyväksyviä nyökkäyksiä. Vaaleatukkaisen hiljaisen basistipojan murahtelun takaa löytyy kuitenkin enemmän asiaa kuin lätinää. On viimein aika avata oma suunne, Tuukka Temonen.

- Mun mielestä Tonilla on vaan niin hyvin sana hallussa, että ei siihen ole mitään lisättävää Apulannan haastatteluissa. Jos siihen jotain lisää, se vain huonontaa juttua. Oon mä kyllä ujokin, mutta ei se ehkä silleen näy päälle päin.

Kuitenkin lavalla basisti Tuukka pomppii kuin mölyapina, kuppilassa istuskeleva poika taas katkoo tulitikkuja, kun muutakaan räpellettävää ei ole.

- Lavalla on kyse roolista, en mä ole oikeasti sellainen. Se on joku ihan toinen ihminen. Tosin nyt mä olen ollut enemmän itseni keikoillakin ja seissyt selkä yleisöön päin. Sitähän se on, Tuukka kertoo.

-Olisi tavallaan tosi hienoa, että pystyisi tekemään vain yhtä asiaa. Nyt on niin monessa mukana, opettajana kansanopistossa, ohjaajana musavideojutuissa ja mainospuolella. Sitten on vielä orkesteri. Onhan se hyppimistä roolista toiseen.

Tuukan menestys musiikkivideoiden tekijänä avasi ovet alan vakavammalle puolelle - tai miten sen nyt ottaa.

-Mä olen opettajana maailman huonoin, mutta olen puolustellut sitä sillä, että eihän mua ole palkattu koskaan kertomaan teknisiä asioita tai kaavoja vaan viihdyttämään ihmisiä ja kertomaan omia juttuja. Jos siitä joku jotain hoksaa ja saa ideoita, mä olen onnistunut, Temonen viuhuttaa itsekritiikin armotonta ruoskaa.

Apulanta julkaisi taannoin kokoelma-dvd:n Liikkuvat kuvat, joka sisältää muun muassa yhtyeen kaikki videot, matkakuvauksia, harvinaisia videoversioita, televisiomainoksia sekä sekoilua.

- Ne nostalgiakohdat ovat mulle henkilökohtaisesti hienointa. Jollain tavalla tässä kaupataan kai elämäntapaa, asennetta ja tyyliä. Me ei olla harrastettu ikinä mitään muusikoille ominaisia kännilöträilyjä, vaan oltu herrasmiesryhmä. Tai sitten niitä noloimpia juttuja ei ole tullut kuvattua. Silti on kiva katsoa mummoina ja pappoina hauskoja juttuja, jotka liittyvät rockin varjopuoleen, Tuukka ilakoi.

Temonen on lähdössä kuvaamaan uutta Timo Rautiaisen ja Trio Niskalaukauksen Elegia-videota Kosovoon. Tuukka ei kuitenkaan säästele sanoja kun lähdetään puhumaan suomalaisen musiikkivideoteollisuuden arjesta ja viidakon säännöistä. Vuosien varrella muodostunut mielikuva Temosen tyylistä tehdä videoita on tuonut mainetta, mutta myös ongelmia.

- Kyllä videoprojekteista joutuu taistelemaan. Apulannasta on ollut hyötyä, mutta samalla se on kirous. Rokkarit yhdistetään aina niihin ei-niin-kivoihin asioihin, ja samalla se imago siirtyy myös muille asiakkaille. Jos ollaan tekemässä vaikka mainoksia ja musavideoita, ihmiset ajattelevat, että nythän tää menee yhdeksi viinan löträämiseksi tai huumeen poltoksi.

-Ihmisillä on ennakkoasenne, onneksi nykyisin enää vähemmissä määrin, mutta mainospuolella sen huomaa. Useimmat AD:t tai copyt ei tiedä mua, ja ne yhdistävät mut vain näihin rokkijuttuihin, Kaunofilmin talliohjaajana työskentelevä Tuukka toteaa.

Musiikkivideoiden tason nousu on niin ikään kaksipiippuinen juttu. Alalta saatujen tunnustusten ja tuhatlappusten summa on kutakuinkin vakio, joka vain jakautuu epätasaisesti.

- Palkintojen saaminen vaikuttaa tosi paljon töihin. En mä koe olevani huonompi kuin ne muut, mutta palavereissa otetaan aina esille se, onko voittanut jotain.

-Mä olen ollut vuosien aikana enemmän sellainen hyväntekijä. Musta on tärkeämpää, että joku Bitch Alert saa aikaiseksi musiikkivideon kuin se, että mulla pitäisi olla kova budjetti. Ihmiset eivät osaa ymmärtää ja suhteuttaa budjettijuttuja mun ideologiaan, Tuukka harmittelee ja tyrmää olevansa hankala, ehkä omalaatuinen kuitenkin.

Jyrkin kaltaisen foorumin häviämien Suomen populaarikulttuurin kartalta on vaikuttanut Tuukan mielestä selkeästi musiikkivideoiden tekemiseen.

-Mun mielestäni kotimaisten yhtyeiden ei tarvitse tehdä kuin korkeintaan yksi musiikkivideo vuodessa. Me tehtiin Apulannan kanssa parhaimpina vuosina neljä videota, ja sitten yhden videon elinkaari oli vain joku kaksi ja puoli kuukautta, vaikka kutakin - erityisesti Odotusta - olis voinut näyttää vaikka kaksi vuotta. Nykyinen tilanne myös mahdollistaa sen, että yksittäisiin projekteihin laitetaan enemmän rahaa, Tuukka tuumii.

- En kuitenkaan ymmärrä, miksi meillä ei voisi olla selkeästi viihteeseen keskittyvää omaa kanavaa. Onhan se halvempaa näyttää valmiita pätkiä. Tunti televisioviihdettä maksaa paljon, mutta musiikkivideoiden näyttäminen vain murto-osan siitä.

Viime vuoden puolella 10-vuotisjuhlakokoelmansa julkaissut Apulanta on ollut melkoinen kasvatuslaitos tekijöilleen. Silti moni yhdistää Apulannan edelleen niihin anarkiaa viljeleviin rääväsuihin, joista tyttäret tykkäävät ja joita mummot kammoavat. Ajat ovat muuttuneet tai jalostuneet.

-Asioita ei muuteta sillä, että mennään barrikadeille meuhkaamaan, vaan yleensä muutos tapahtuu sisältäpäin. Ollaan me kuitenkin edelleen valtavirtaa vastaan. Kaikilla meillä on voimakkaita ajatuksia, ja tavallaanhan me pystytään vaikuttamaan suoraan nuorisokulttuuriin ja siihen, miten lapset ajattelee.

- Meillä on otollinen tilaisuus muuttaa asioita, mutta toisaalta pitää muistaa, ettei me olla mikään The Rasmus tai Anssi Kela, vaan enemmän sellaisen pienen porukan juttu, Tuukka täsmentää.

Temonen nostaa selkeäksi Apulannan voitoksi viime vuosikymmenen puolivälissä kuohuneen soittolistataistelun. Silloin vielä lähes totaalisen tuntematon yhtye pääsi mukaan television listaohjelmaan ja ilakoi asialla koko ohjelma-ajan edestä.

-Nyt kun katsoo asioita taaksepäin, jollain tasolla se, mitä me silloin siellä mesottiin, on mahdollistanut vaikkapa sen, että KMA tai Fintelligens soi tällä hetkellä radiossa. Me ollaan tehty pienten eteen sellaista pioneerityötä, että on vaara, että me itse muodostutaan jättiläisiksi, Temonen maalailee Apulannan tulevaisuuden kauhukuvaa.

Apulanta ei voi Tuukan mielestä koskaan päätyä hautausmaalle, mutta raunio siitä voi tulla.

- Ehkä sellainen räjähdyksen jälkeen rapistunut raunio on se oikea mielikuva. Pyhiinvaelluspaikka, mitä käydään aina aika ajoin katsomassa. Ehkäpä Apulantaa voisi silloin verrata Pälkäneen keskiaikaiseen kivikirkkoon.

- Kyllä se siellä aina pysyy, mutta se ei ole kunnossa - paitsi ihmisten mielessä.