Lehdistä

Selviytyjät

(Seura 20.11.1998 nro 47 Juttu Rock-Seura palstalla)
Toimittaja: Kyösti Isosaari

Apulanta on luonut Suomen mittakaavassa ainutkertaisen uran. Menestys on myös pistänyt nuoret kundit koville sekä hionut bändin linjaa välillä yllättäviinkin suuntiin. Onko bändin hajoaminen vain väliaikaista? Apulannan seitsemän vuoden taival on poikinut seinällisen kulta- ja platinalevyjä, kasakaupalla paineita, muutaman bändiä repineen kriisin sekä historiikkikirjan. Ja kaikki on tapahtunut vasta parikymppisille
hemmoille.

- Pieneen ikään on nähnyt paljon, Toni pohtii.

- Voisihan jutuilla brassailla. Se vain ei tee ketään ihmisenä paremmaksi, Sipe tietää.

Apulannan hajoamisesta on julkisuudessa puhuttu säännöllisin väliajoin.
Kundit itse suhtautuvat tapahtumiin hurjia huhuja hillitymmin.

- Kuten avioliitossa, bändissäkin tulee muutaman vuoden välein iso mökö. Viime kesä paha ja meno ankeata,
mutta siitä on selvitty. Nyt vain uutta matoa koukkuun, Sipe vakuuttaa.

Aivan kuin kaikki muutkin -LP viestiikin vaikeuksien kääntymisestä voitoksi.
Nimeen sisältyy myös huomio, joka ainakin Tonia vaivaa.

- Huonointa menestyksessä ovat asiat, jotka tekevät siitä huumetta, kuten ihmisten huomio.
Enää ei voi matkustaa junassa incognito. Kaikilla on  joku ennakkoasenne, eikä kukaan suhtaudu kuten muihin ikäisiini.Toisaalta sitä miettii, että jos jengi tänään diggaa, millaista sitten on, kun ei diggaa.

© Sähköinen versio by #Apis