Lehdistä

Apulanta lentää laulun siivin Heinolaan

(Rumba 3/00)
Teksti: Timo Isoaho

Apulanta ja uusi albumi Plastik vievät seuraavat kaksi ja puoli sivua. Kysymykset kaikuvat: mitä Plastik oikeastaan tarkoittaa ja onko se edes levyn oikea nimi? Kaipaako Apulanta takaisin Heinolaan? Olisiko orkesteria enää ilman kiertuekitaristi Sami Yli-Pihlajaa? Missä Toni kysyi Tuukkaa yhtyeeseen? Näiden ja monien muiden kysymysten selvittämiseksi Rumban piti heittäytyä Apulannan syntyseuduille Heinolan synkkien ja syrjäisten sivukatujen hiljaisuuteen. Aiheen fyysisen tarkastelun ohella yritimme pureutua myös basisti Tuukka Temosen, laulajakitaristi Toni Wirtasen ja rumpali Simo Santapukin aivolohkojen viimeisimpiin liikkeisiin.

Syksyinen sade piiskaa Heinolaa Apulannan saapuessa kaupunkiin Simon Nissanilla. Täsmälleen samanlaisen tähtikartan Fidel Castron kanssa jakava Wirtanen on hieman huonolla tuulella.

- Ääh, on sillä ollut paskempiakin päiviä, Sipe lohduttaa.

- Juu, ei tämä ole ollenkaan pahimmasta päästä, huomauttaa Tuukka.
Ettekö te kaikki voisi olla selkeästi tosi pahalla päällä? Lehdissähän on kirjoitettu, että Plastik on angstinen levy, jota tekiessään Harjukadun Castron piti repiä vanhoja arpiaan auki.

- Sehän on itse asiassa aika iloinen albumi, Temonen väistää. Yhtyeen näyttävät videot ohjaavan herran omat ajatukset ovat sitävastoin matalalla:

- Meidän kaksi viimeisintä videotahan ovat olleet selkeitä avunhuutoja. Olen yrittänyt ilmaista niissä mun ahdistustani. Mulla on hirveä tarve puhua asioista juuri nyt. Toivottavasti tämäkin haastattelu jäädyttää viime aikojen synkkiä ajatuksiani.
Kundit istuvat vakiopaikoillaan Heinolan kupeessa sijaitsevan huoltoasemakompleksi Tähtihovin kahviossa. Sipe vasemmalla, Toni keskellä, Tuukka oikealla edestäpäin katsottuna. Apulanta on tehnyt monia uransa kannalta hyvinkin ratkaisevia päätöksiä juuri täällä. Myös pahantekoon on ehditty...

- Torremolinos -rundilla syötiin Yli-Pihlajan kanssa hillittömät kasat safkaa ilmaiseksi kun sanottiin olevamme rekkakuskeja, keventää Sipe.

Battle hymns

Apulannan upouudella julkaisulla kuullaan Jaan Wessmanin säveltämiä komeita jousisovituksia. Bändi kuitenkin vaahtosi The Verven hienoudesta jo edellisen Aivan kuin kaikki muutkin -albumin yhteydessä. Onko vasta Plastik teidän oma Heinola Hymns?

­ Ei kun Battle Hymns, Manowar -faninakin tunnettu Toni nauraa. - Siis Heinola ei kuulu tällä levyllä millään tavalla. Sen takia tämä kai onkin niin paljon huonompi lätty.

­ Ehkä lauluista kuitenkin kuuluu se kaipuu Heinolaan, Sipe aprikoi.

­ No okei, ehkä Plastik onkin itkuvirsi entiselle kotikaupungille, Toni myöntyy. - Sille olisi voinut antaa vaikka nimen Kaipaan kotiin Heinolaan. Silloin mukana olisi ollut ainakin Laulun siivin lennän Heinolaan -kappale.
Apulannan kundit asuvat nykyään Lahti - Tampere -akselilla. Tukahduttavatko isot kaupungit luomisvoimanne?

­Ei! Mä en ole kirjoittanut Heinolassa yhtä ainuttakaan lyriikkaa Hajonnut -ep:n jälkeen. Itse asiassa paikan pienuuden aiheuttama pysähtyneisyyden tunne tyrehdyttää minut. En mä pysty tekemään sanoja turvallisessa paikassa. Viimeisen viiden vuoden aikana mä olen vääntänyt Apulannan sanoitukset eri kaupunkien kahviloissa. Kotona ei vaan lähde. Musan suhteen tilanne on toinen. Plastikiltakin Odotus, Ei yhtään todistajaa sekä Turvallista matkaa helvettiin on sävelletty Heinolassa. Yleensä mä tulen tänne vähän ennen treenejä, menen mutsille ja teen biisin. Sitten sitä lähdetään harjoittelemaan.
Aivan -albumin jälkeen Apis oli jo vakaasti lopettamassa toimintaansa. Nyt bändillä on kuitenkin uusi vaihde silmässä.

­ Ei vaan huvittanut, Toni kertoo. ­ Meinasin ilmoittaa pojille uuden vuoden keikan 1998-99 jälkeen, että tämä oli sitten viimeinen keikka. Loppujen lopuksi mä halusin kuitenkin jatkaa, sillä meillä oli takana ihan saatanan hauska kiertue, josta kiitos kuuluu kyllä Yli-Pihlajalle. Jos Sami ei olisi ollut silloin mukana, niin en tiedä olisiko Apistakaan enää.

­ Aivan -pitkäsoitto oli teksteiltään sellainen lukioangstipläjäytys. Plastikilla olen kertonut ihan samoja asioita hieman eri tavalla ja, kas kummaa, kaikki pitävät uutta hirveän positiivisena. Tämä on varmaan eka haastattelu, joka ei alkanut kommentilla "no mites levy, tämähän on paljon iloisempaa kamaa".

­Toni on kyllä ehdottomasti Suomen paras sanoittaja, Tuukka huomauttaa. ­ Mies pystyy luomaan vaikka tyhjästä hienoa taidetta. Esimerkiksi jonkun A.W.Yrjänän sanat on vähän sellaista kekkulointia... Vaikka kai se kaksiselkäinen petokin antaa viboja jollekin.

­ Kaksiselkäinen petohan tarkoittaa takaapäin panemista, tietää Wirtanen. ­ Siis tyyliin "muodostimme kaksiselkäisen pedon". Se tasankohan on tietenkin sänky. Tähän vertaukseen törmää muuallakin.
Poistuessamme Tähtihovin kahviosta kalamiehen toveri huomaa Fishing Paradise -mainoksen ja hermostuu.

­ Siis ennenhän tuossa Kymijoessa sai 180 markan kausikortilla kalastaa vuoden, Toni selittää. ­ Eräskin selkeästi rappioitunut mies raahasi itsensä joka aamu kuudelta kalalle. Harrastus piti sen edes jotenkuten jaloillaan. No, sitten kaupunki perusti fishing paradisen ja kalastaminen maksaa nykyisin satakahdeksankymppiä päivässä. Onko se oikein? Sen yhdenkin äijän elämä tuhottiin hetkessä.

Terminointialueen sydämessä

Apulanta on treenannut pienessä punk-henkisessä soittokämpässään jo vuodesta 1992. Mustaa metallia luukuttavan Count De Nocten sulosointujen kantautuessa viereisestä kämpästä Sipe muistelee, kuinka Apis rakensi kämpän rumpukorokkeen Tonin yhdeksäntoistavuotispäivänä. Ja laudathan varastettiin tietenkin rakennustyömaalta.

­ Uuden albumin biisit kuulostivat tosi kovilta täällä kolmestaan treenatessa. Toisaalta Plastik on yksi harvoista suomalaisista julkaisuista, joka on oikeasti studiolevy. Ajatellaan nyt vaikka Hassisen Konetta tai Eppu Normaalia. Niiden lätythän on käytännössä studiolivejä. Meidän uudet kappaleet kuulostaa lavalla ja levyllä ihan erilaisilta, rumpali toteaa.

­ Näin on. Plastikin soundimaailmaa ei toteuteta livenä tuosta vaan. Uusi kiertuekitaristi Marzi Nyman vetää kuitenkin juuri oikealla soundilla. Sitä paitsi Marzin kanssa voidaan keikoilla toteuttaa näyttävä tupla-Hemi -ohjelmanumero. Tämä sisäpiirivitsi liittyy Nymanin ja erään roudarimme hämmästyttävään yhdennäköisyyteen, hymyilee Toni.

­ Count De Nocten laulaja Tuomas Nieminen on muuten alkuperäisiä Ineradicale -jäseniä numeroltaan nolla, Tuukka huomauttaa. Ineradicale oli pahamaineinen skeittijengi, jonka nimestä jalostui esimerkiksi Yli-Pihlajan yhtye Inis, joka muuten purkittaa parhaillaan debyyttialbumiaan Plastikinkin tuottaneen Nick Trianin johdolla.

Apiksen treenikämpän vierestä avautuu lohduttoman näköinen hylättyjen teollisuusrakennusten täyttämä maisema.

­ Tämä on terminointialuetta. Orkesterin alkuaikoina me käveltiin usein tänne ja hajotettiin kaikki mahdollinen. Alueen sydän on tuo rakennus, Sipe sanoo ja kundit osoittavat valtavaa tiilimöhkälettä.

­ Kerran meistä otettiin siellä Misfits -henkisiä kuvia monta tuntia ja sitten huomattiin, ettei kamerassa ole edes filmiä. Kyllä syletti.
Tuhoalueen vierestä alkaa mäntymetsä, jossa yhtye kavereineen on kuvannut esimerkiksi Raikulipojat -elokuvan.

­ Sehän on käytännössä pornoelokuva. Siinä pannaan koko ajan, Sipe muistelee. ­ Minä ja Toni esitetään homoja. Raikulipojat valittiin mauttomimmaksi elokuvaksi nuorison taidetapahtumassa.

Kaupungin suuret pojat

Saavumme Kymenkartanon koululle iltahämärän jo laskeutuessa kaupungin ylle. Kuuden ällän ylioppilaaksi lukeneella Wirtasella ei ole paikasta juuri hyviä muistoja kerrottavana. Menneet ovat kuitenkin menneitä. Tänään koulu on valjastettu valtiomahdin käyttöön. Äänestyspaikkaa valvovat vanhat ihmiset tunnistavat kaupungin suuret pojat nopeasti.

­ Toni kysyi minua Apulantaan tässä, Tuukka sanoo koulun ruokalassa.

­ Niin ja noiden kaappien seinään Temonen kirjoitteli maalitussilla merkkejä vanhojen päivien innostuksessaan, nauraa Toni.

­ Puhumattakaan siitä, että edellisillan bileissä joku juntti pisti mut käsiraudoilla kiinni tuohon seinään moneksi tunniksi, basisti puistelee päätään.

Heinolassa varsin railakkaan nuoruuden viettäneen bassotaiteilijan asenne esimerkiksi alkoholia kohtaan on nykyisin jyrkän kielteinen.

­ Muutettuani himasta Tampereelle ymmärsin jotain vastuusta. Heinolassa tuli kuitenkin kokeiltua aika paljon kaikkea. Jossain vaiheessa sitten mietin, että tämä on nyt nähty eikä raju elämä tarjoa mulle enää mitään uutta. Nykyisin mua vituttaa, jos ihmiset on kännissä ja niillä on muka hyvä fiilis. Se on vaan teeskentelyä! Ei kellään ole mukavaa. Mä haluan olla kiukkuinen ja äkäinen.

Useinhan ihmiset tulevat humalassa sellaisiksi...

­ Eikä kukaan arvosta sitä! Helvettihän pääsee usein valloilleen juuri kännissä. Monet äijätkin vaan mättävät naistaan aitojen tunteiden purkautuessa pintaan humalassa. Miksi ihmeessä ne yleensä on kimpassa sitten jos ne haluaa hakata?

Niinpä. Miksi ihmiset juovat, jos eivät pysty kontrolloimaan itseään?

­ Satuin eilen käymään pizzeriassa. Sinne tuli sitten eräs voimakkaasti humaltunut mies ja tottakai se alkoi rähisemään. Mulle tuli siitä kauhean hyvä fiilis. Se ihminen oli silloin aidoimmillaan. Ihmiset ei vaan ymmärrä tuollaista. Esimerkiksi eräs ystävänikin hajottaa kaiken, haastaa riitaa ja vittuilee hillittömästi aina kun se on kännissä. Kaikki sanoo sille, että tuo on kyllä tosi tyhmää. Mä taas ajattelen että hyvä, anna palaa vaan, näytä miltä susta tuntuu.

Platinabändin sponsorit

Tuukka on Apulannan historian kolmas basisti. Yhtyeen uran ehkäpä traagisimmat hetket liittyvät myös nelikielisen haltijaan.

­ Eka basistimme Timppa hukkui tänne, Toni kertoo Heinolan uimalassa. Samassa hän alkaa nauraa muistaessaan hieman koomisemman jutun:

­ Mä olin kerran kalassa tuossa rantatien varrella kun skeittarit alkoivat heittelemään mua kivillä.

­ Sinä olit siis onkimassa ja häiriintynyt skeittijengi ryhtyi tylysti kivittämään, Sipe kyselee ihmeissään.

Lähdemme ajelemaan kaupungille. Apiksella riittää hauskoja tarinoita lähes jokaisesta kadunkulmauksesta. Sipe pysäyttää urheiluautonsa erään asusteliikkeen kohdalle.

­ Tämän vaatekaupan kanssa Apulanta teki ensimmäisen sponssidiilinsä. Minä ja Tuukka asteltiin sisään sanomaan, että pitäisi saada farkut. Kauppias myönsi jotain viisikymppiä alennusta per lätty. Meidän piti sitten pitää niitä housuja ja Jenkins -paitoja kolmella keikalla. Tämä kaikki tapahtui Ehjä -levyn aikoihin, Sipe hymähtelee.

­ Mä sitten soitin, että voitaisiinko me purkaa tämä sopimus. Kauppias tuumasi, että en minä tästä oikeuteen teitä vedä vaikka oletinkin, että homma hoidetaan kunnialla loppuun. Sitä tyyppiä varmaan nauratti aika lailla!
Kaupungin paras kauppa on tietenkin levyliike. Heinolassakaan ei poiketa tästä kirjoittamattomasta säännöstä.

­ Sävelsilta eli Heinolan Hepes oli kyllä alan mesta. Siellä kerrottiin, että Metallican ainoa kokoelma on nimeltään ...And Justice For All eikä Ramonesin Mondo Bizarroa saa ceedeenä, rumputaiteilija virnistää.

­ Täällähän piti nähdä hirveästi vaivaa jos halusi vaikka jonkun harvinaisen levyn, Tuukka myöntää. ­ Toisaalta esimerkiksi Helsingissä valinnanpaljous on jo itsessään tukahduttavaa. Heinolassa ei ollut paljon mitään ja aktiviteetit oli keksittävä tyhjästä.

­ Se virikkeiden vähyys on koitunut kyllä yhtä monen tuhoksikin. Tyypeistä on tullut aivottomia paskapäitä, jotka ei tajua mitään. Väkilukuunsa nähden Heinola on Suomen rikollisimpia ja väkivaltaisimpia kaupunkeja. Minä ainakin koin sen juuri näin.
Apiksen kundit haluavat päivän päätteeksi näyttää Heinolan pimeän puolen aivan konkreettisesti. Sipe kaasuttaa kohti pahamaineista lähiötä.

­ Tämän kaupungin angstin voi ymmärtää vasta käytyään täällä helvetillisen tehtaan savun varjossa, Toni kertoo. ­ Aika synkkää meininkiä. Tenniskentälläkin kasvaa metrin korkeita nokkoisia.

­ Meidän luokalla oli täältä lapsia ja ne haisivat aina kauhean pahalle, muistaa Tuukka.

-­Jos haluaa vaikka kahvilaan niin pitää mennä kymmenen kilsan päähän. Eipä ole ihme, että ihmiset juo viinaa, huomauttaa Wirtanen. ­ Tuolla kioskilla oli muuten joku omituinen vakuutus, koska se ryöstettiin yli neljäsataa kertaa vuodessa. Joinakin öinä siis kaksikin kertaa.

Apulanta-basisti Tuukka Temonen, miksi juuri Plastik?

­Plastik kiteyttää nyky-yhteiskunnan muovisen meiningin. Levyllähän on ihan hirveästi sisältöä. Ainakin harvinaisen paljon enemmän kuin monilla muilla. Ei varmaankaan ole olemassa ihmistä, jonka mielestä muovin määrä ei olisi ongelma. Toisaalta eihän sille kuitenkaan voi tehdä juuri mitään. En minä, ei Sipe eikä Toni. Meitä kuitenkin huolestuttaa.

­ Kaupallisuuden vastustaminenhan on klisee enkä mäkään jaksa sellaista. Mulla on DVD-soittimet ja laajakulmateeveet. Onhan se tosi materialistista. Selviäisinkö mä ilman niitä? Miksen katso VHS-elokuvia? Ihminen kuitenkin hakee täydellisiä nautintoja. Mun mielestä VHS vie aktin vasta puolitiehen.

­ Pahuus piiloutuu usein hyvien asioiden taakse. Me yritetään todistaa se ihan konkreettisesti. Apulannallakin on hieno ulkokuori, mutta sisimmässä mekin tavoitellaan hyötyä. Tottakai me tahdotaan tuottaa hyviä fiiliksiä, mutta haluaako yleensäkään kukaan tuottaa pyyteetöntä iloa jollekin ilman vastapalvelusta? Jos joku saa Apikselta jotain niin miksemme mekin haluaisi jotakin takaisin? Mua vaan harmittaa se kun bändillä ei ole mitään todellista sanomaa.

Onhan teillä Plastik!

­ Se on kuitenkin vaan sanahelinää. Mä muistan puhelinkeskustelun, jossa se tuli esiin. Toni soitti, että pitäisi saada kansi valmiiksi ja siihen tarvitaan joku nimi, jossa on muovi-teemaa. Kohta se soitti uudestaan, ehdotti Plastikia ja siihen sitten päädyttiinkin. Kansitaiteilijana totesin, että sehän on visuaalisesti varsin ideoita tuottava aihepiiri.
Onko kannen kuollut tyttö vertauskuva tulevaisuudesta?

­Voi sen niinkin ajatella. Mulla oli ajatuksena viljellä lähinnä Twin Peaks -henkisiä valokuvia. Kansissahan on selkeästi haettu sellaista amerikan henkeä. Eihän nyt Suomessa yleensä laiteta kansiin kuollutta tyttöä makaamaan pellolle.
Eräässä haastattelussa sanoit, että oma maailmasi on muuttunut entistä materiakeskeisemmäksi viime aikoina...

­ Mä haluaisin elämääni jonkin henkisen tavoitteen. Ainahan pystyy olemaan parempi ihminen, mutta se ei riitä mulle. Tavoitteeni on tehdä vielä jonakin päivänä pyyteetöntä työtä jonkun ihmisen tai yhteisön eteen. Se olisi sellainen pyhiinvaellusmatka oman sielun syövereihin. Menisi vaikka jonnekin pakolaisleirille kuolevien joukkoon. Siellä varmaan tajuaisi kuinka pieniä omat ongelmat ovatkaan. Kun sairastuu vaikka verenvuototautiin niin on suunnilleen päivä elinaikaa. Silloin kaikki rautabassot ja DVD:t muuttuvat täysin merkityksettömiksi. Kaiken voi menettää jopa sekunnissa. Kuolema onkin alkanut kauheasti kiinnostamaan mua. Mä haluaisin esimerkiksi mennä johonkin kylään, josta ei ole jäljellä mitään muuta kuin jotain verisiä ruumiita.

­ Juuri nyt olen henkisesti kauhean köyhä. Mikään ei kiinnosta. Mulla on siis masennuskausi. Ehkäpä elämääkin alkaisi taas arvostamaan jos ympärillä olisi pelkkää kurjuutta ja kuolemaa. Vittu, oikeasti maailma on ihan paska paikka. Mitä järkeä tässä on? Joku levyjen tekeminen? Mikä helvetin syy se on?
Tuukka, keikkailevana muusikkona keikkadösän luulisi olevan suunnilleen toinen kotisi. Koska olet viimeksi ollut sellaisen sisällä?

­ (miettii todella kauan) Olin mä silloin kun me kierrettiin Pohjois-Suomea Don Huonojen kanssa. Mä lensin edestakaisin, mutta liikuin siellä bussilla. Ei se nyt ihan kauheaa ollut. Se keikkadösä -meininki on vaan yleensä niin ala-arvoista. Olisivat sitten edes kunnon autoja, mutta kun ne on aina ihan rämiä paskoja. Keikkabussi on sellainen pahuuden ruumiillistuma. En todellakaan halua, että ihmiset luulee, että mä kuskaan sinne jotain naisia ja katselen pornofilmejä. Mun mielestä sellainen on yököttävää.

Apulanta-rumpali Simo Santapukki, miksi juuri Plastik?

­ Plastikia eli muovia syötetään ihmisille ja samalla tukahdutetaan se henkilön sisäinen vietti löytää tästä maailmasta muutakin kuin materiaalista menestystä. Jengin turvattomuuden tunne syntyy, kun ei tiedetä vastauksia elämän peruskysymyksiin, tyyliin kuka minä olen ja miksi maailma on tällainen. Ahdistus voi kuitenkin olla positiivinenkin voimavara, vaikka se aluksi tuntuukin pelkältä pahalta. Esimerkiksi Toni ammentaa sellaisista fiiliksistä Suomen parhaita sävellyksiä. Liian moni haluaa tukahduttaa sen sisäisen äänen täyttämällä itseään kaikella turhalla. Liitytään vaikka bändiin tai moottoripyöräkerhoon. Tai perustetaan firma ja tehdään rahasta jumala. Peruskysymykset jäävät taustalle kun on hirveästi tekemistä. Plastik on juuri tätä turhuutta. Se tukahduttaa henkilön halun löytää omaa yhteyttä maailmankaikkeuden kanssa.

- Ihmisten pitäisi yleensäkin tehdä enemmän niille tarkoitettuja asioita. Sisäinen ääni kyllä kertoo jokaisen oman paikan. Plastikin vaikutus on kuitenkin usein niin voimakas, että se tukahduttaa sen äänen. Pääosa maailman väestöstä ei sitten tiedäkään, mitä niiden pitäisi tehdä. Jengi vaan stressaa ja kuluttaa itsensä loppuun duunaamalla kaikkea sellaista, josta ne ei edes nauti. Työn motiivikin on vaan se palkka. Tottakai rahaakin on saatava jos on vaikka perhe elätettävänä. Joskus on tietenkin pakko tehdä jotain, mikä ei huvita. Työn lisäksi päivässä on kuitenkin monta tuntia, jota ei hukata nukkumiseen. Sen ajan voisi käyttää vaikka itsensä tutkiskeluun. Mutta ei, katsotaan vaan Kauniita ja rohkeita ja Onnenpyörää.

Onko musiikkilehtien lukeminen plastikia?

­ Onhan se tavallaan. Munkin haastattelut on osittain juuri sitä.

Entä onko Apulannan Plastikin kuuntelu plastikia?

­ Meidän levy on taidetta sydämestä. Paha plastik on enemmän sellaista väkisin väännettyä. Luodaan vaikka sellainen keinotekoinen tilanne, että missit puhuu televisiossa tyhjiä sanoja. Mä taas pyrin antamaan haastatteluissani virikkeitä. Tarkoitan siis plastikilla lähinnä jotain amerikkalaisia saippuaoopperoita, jotka ei tarjoa mitään. Tietenkin tiedän, että toisten muuttaminen on käytännössä mahdotonta. Mä kuitenkin toivoisin, että jengi ymmärtäisi vaatia vähän enemmän kuin vain sen uuden Red Nexin levyn tai Apu-lehden Ihmiset -palstan.

­ Kuten sanoin, niin esimerkiksi Tonin tekstit kumpuavat usein esimerkiksi plastikin aiheuttamasta ahdistuksesta. Apulanta on kuitenkin elänyt viime aikoina hyviä aikoja ja ainoa vaihtoehto on ollut palata ajassa taaksepäin. Onnellisuus ei vaan synnytä kiinnostavia ideoita.

Jos sanat ovat Heinolan synkkien kujien tarinoita, niin mistä Plastikilla kuultavat uudet musiikilliset vaikutteet ovat sitten peräisin?

­ No jos me oltaisiin tehty samaa matskua kuin aina ennenkin, niin Apulannan asema tuttuna ja turvallisena instituutiona olisi vakiintunut entisestään ja ehkäpä se olisi jopa koitunut turmioksemmekin. Plastikin jälkeen jengi voi taas kelata, että näiden jätkien tekemisiä ei voi ennustaa. Mä luotan uuteen levyyn täydellisesti. Jos jengi ei diggaa niin ne on tyhmiä. Mielipiteen vapaus on tietenkin olemassa mutta jos ihmiset ei ymmärrä tätä niin ne on väärässä.

­ Mä muuten luulen, että Apulannan seuraava albumi on aika minimalistinen. Kitara, basso ja rummut. Mietitään vaikka The Beatlesia. Ne teki kokeilevan Sergeant Pepperin jälkeen Valkoisen tuplan, joka on ihan perusrokkia. Mäkin olen palannut vuosien etsiskelyn jälkeen punkin pariin. Joku Kollaa kestää on vitun hyvä.

Apulanta-yhtyeen laulaja-kitaristi Toni Wirtanen, miksi juuri Plastik?

­ Plastik sen takia... Oikeastaan mä olen keksinyt jo paremmankin nimen. Plastik olisi pitänyt nimetä Lihan luostariksi. Mulle tämä albumi merkitsee sellaisiin muovisiin ihmissuhteisiin kyllästymistä... Weezerin Rivers Cuomo kiteyttää asian helvetin hienosti kappaleessa Tired of Sex. Mä koen syvää yhteyttä Riversin kanssa. Ihan samalla tavalla mun mielestä on tosi hienoa jos jossain Sonkamossa nuori kossi pystyy samaistumaan mun biiseihin omia lauluja tehdessään. Ja ehkäpä jopa kokemaan henkistä yhteyttäkin muhun.

­ Plastik on siis sitä kun tehdään ihmisten kanssa turhanpäiväisiä asioita ja yritetään olla samalla vitun cool... Ei vaan, vitsi vitsinä. Mä olen kuitenkin nyt päässyt tästä kaikesta irti. Kaiken muovipaskan takia hommat menee päin vittua ja ihminen menettää sen mitä se oikeasti tarvitsee... Mutta mä haluaisin kyllä ihan oikeasti vaihtaa nimen. Niinpä ristinkin Plastikin Lihan luostariksi. Puhutaan levystä tästä lähtien sen uudella nimellä.

Siis sä koet että Plas..

­ Mikä? Muista nyt se tai mä lähden meneen.

Lihan luostarilla ei siis viitata esimerkiksi kulutushysteriaan? Tuukalta ja Sipeltä saa sellaisen käsityksen...

­ Ehkä heillä on sellainen visio tästä. Ei tässä alunperin mitään Onnenpyörä -maailmoja tarkoitettu. Minäpä kerron vähän lisää. Luostarihan on suljettu paikka, jonne mennään esimerkiksi katumaan hirveiden tekojen jälkeen. Lihan luostarissa taas anteeksiantoa haetaan lihallisista nautinnoista hengen pahojen tekojen hyvitykseksi. Eli homma on nimenomaan päinvastoin verrattuna oikeaan luostariin, jossa hengelle haetaan turvaa... Ja nyt tulee sitten todella eksklusiivista tietoa. Plastik keksittiin meidän Twin Peaks -diggailun ansiosta. Plastik viittaa yksinkertaisesti siihen muoviin, johon Twin Peaksin Laura Palmerin ruumis oli kääräisty. Tämä on nimen alkuperäinen sisältö ja kaikki muut merkitykset on tulleet sitten myöhemmin.

Entä onko uusi albuminne Apulannan oma Sergeant Pepper eli jonkinlainen monimuotoisuuden huipentuma?

­ Ei vitussa. Ei todellakaan. Tämähän on ihan punkkia. Oikeastaan mua vituttaa, että lätty on niin saatanan yksinkertaista kamaa. Lihan luostari on ennalta-arvattava, yksinkertainen ja järjettömän naiivi. Jos grooveboksin suhinat lasketaan kokeiluksi niin ok. Soundimaailmassa on siis haettu vähän uusia juttuja. Kaikki biisit vedetään kuitenkin periaatteessa samalla kaavalla, joten tämähän on oikea urautuneisuuden huippu. Lihan luostari on nimenomaan sellaisten jätkien tuotos, jotka ei keksi enää mitään vaan tekee samaa uudestaan ja uudestaan. Moni muukin bändi työskentelee aivan vastaavalla tavalla, ne ei vain myönnä sitä.

Herra Wirtasen puheessa Sentenced ja Stratovarius vilahtavat yllättävänkin usein. Eikä se itse asiassa ole mikään ihme, sillä mies on suunnitellut oman hevibändin perustamista viime aikoina.

­ Mähän olen kuunnellut metallia viisitoista vuotta. Onhan tässä välillä diggailtu punkkia ja kaikkea muutakin, mutta ei hevi ole unohtunut pahimpina punk-kausinakaan. Mä diggaan ihan saatanasti jotain sankarijyskettä. Harmi vaan, ettei mulla ole niin nopeita nakkeja, että pystyisin vetämään Tolkki -tyyliin. Mutta kyllä mä klaaraan komppikitaristi- ja biisinteko-osaston ihan hyvin.

"Mitähän helvetti mahtaa tarkoittaa?" Plastikin isä ja äiti kertoo lapsistaan

Apulanta julkaisee Plastik -albumista erikoispainoksen keväällä. Tähän "festariversioon" on tulossa vinyylikokoa olevat kannet. Mukana on myös esimerkiksi biisien syntyhistoriikki, maalauksia ja valokuvia. Paketti julkaistaan tietenkin hyvin rajoitettuna painoksena. Apiksen lauluista vastaava Toni Wirtanen antaa nyt Rumban lukijoille hieman esimakua tulevasta.

Tervetuloa mun maailmaan

­ Tämä biisi oli aika paska ennenkuin se saavutti lopullisen muotonsa. Se on vieläkin vähän liian ennalta-arvattava. Mua ahisti se alun typerä luupattu kitara. Jotenkin homma kolahti paremmin kohdalleen sen jälkeen kun me päätettin duplikoida lauluraita. Pantiin hiljaisempaan raitaan säröä ja sitten ajettiin molemmat Leslie -kaapin läpi. Laulu soundasikin sitten jo sopivan pehmeältä ja muroiselta. Sen jälkeen vedettiin vielä kitara Pro Toolsin resonaattorin läpi. Me sanotaan sitä flabaflabaksi, koska siitä tulee sellainen läpättävä soundi. Siinä läpättimessä oli itsessään flangeri, joka oli myös hyvä homma. Sitten sille luupatulle kitaralle piti keksiä jotain. Mä vedin podista ilmoille jonkun rouhean soundin ja pistin siihen sitten vielä LINE 6:n loistavan Leslie-simulaattorin eli rotary-speakerin ja rämpäytin kunnon rokkisoundin. Vittu että kuulostikin hyvältä. Näin saatiin eka säkeistö kasaan. Chorushan on sitten tylsä ja se vähän harmittaa.

Käännä se pois

­ Tämä oli ainoa laulu, joka me uskallettiin laittaa ekaksi sinkuksi. Kännää se pois kertoo siitä, että viime keväänä tuli pulattua vähän liikaa. Lihoin rundilla ihan järjettömiin mittasuhteisiin. Eihän se meininki nyt mitään spurgu-mittasuhteita tavoittanut, mutta kuitenkin... Sitten päätin vaan vähentää pulaamista, koska musta on kivempi olla selvinpäin. Enkä ole nytkään dokannut pitkään aikaan.

Turvallista matkaa helvettiin

­ Parissa lauseessa kaipailen sellaista lapsenomaista ensirakastumisen huumaa... Voin myös vihjaista, että tätä laulua kuunnellessa kannattaa miettiä helvetin käsitettä. Mitähän tekijä mahtaa sillä tarkoittaa?

­ Turvallista matkaa helvettiin on levyn ainoa Finnvoxilla legendaarisen Dan Tigerstedtin kanssa tehty kappale. Se mieshän nauhoitti aikoinaan Dingoakin. Danin kanssa olikin rento vääntää. Toisaaalta niin on kyllä Viitasen Janinkin.

Odotus

­ Se sanoituksien "hölmöistä hölmöin" voi olla kuka tahansa. Lause ei liity mihinkään kännisekoiluun, koska tämä on tehty huomattavasti myöhemmin kuin esimerkiksi Käännä se pois. Itsestäänhän näita biisejä tekee, mutta jokainen voi varmasti asettaa oman persoonansa sille paikalle ja kelata, että helvetti mä olin taas tyhmä.

­ Tuukan ainoa ongelma videoiden ohjaajana on se, että se ei aina tarpeeksi ajattele biisiä. Se kelaa, että olisi kiva tehdä tällainen video ja sitten se duunaa sen riippumatta laulusta. Odotus -videossa on kuitenkin todella hyvännäköisiä kuvia ja näyttelijöiden työ on aivan loistavaa. Omaan suoritukseen en ole tyytyväinen, mutta mitenkäs paskasta nyt mustikkapiirakkaa saisikaan.

Ei yhtään todistajaa

­ Mä diggaan! Biisi toimii parhaiten kun laittaa volumen helvetin lujalle. Hyvää jytinää jyhkeillä hevisoundeilla. Tämä on kaikista eniten Pro Toolsilla tehty pläjäys. Kertosäkeetkin pidennettiin tuplamittaan. Me muuten treenattiin biisiä ensimmäisen kerran nauhoituksia edeltävänä iltana kello yhdeltätoista.

Maanantai

­ Eihän tämä mistään viikonpäivästä kerro. Mitä maanantai meille merkitsee? Se on niinkuin krapula, se tulee hyvän ajan jälkeen. Ehkä se on rakkauden jälkitila? Oolrait, maanantai on kliseinen vertaus, mutta biisissä kuljetaan metaforan tasolla silti paljon syvemmälle verrattuna vaikka siihen jos Pauli Hanhiniemi tekisi maanantain. Mä kyllä odotan, että ihmiset ymmärtäisivät nämä syvemmätkin merkitykset... Tein kappaleen osia jo 1997 Lontoossa ja musiikillisesti laulu soundaakin vähän eräältä englantilaiselta popyhtyeeltä. Voit kuvitella, että Oasiksen keikka Earl´s Courtissa teki syvän vaikutuksen. Maanantai on laulu, joka on jakanut mielipiteet hyvin vahvasti.

­ The Blade joo. Laulun syntyaikoina kuuntelin järjettömästi Foo Fightersin The Colour And The Shapea ja muuta amerikkalaista indiemusaa. Vittuakos sille voi jos sattuu diggaamaan. Foo Fightersin kuuntelu opetti ainakin sen, että jos tehdään pelkästään basso-kitara-rummut -reseptillä niin kyllähän se alkaa puuduttamaan. Toisaalta diggaan ihan sairaasti The Misfitsiä ja niiden soundia, vaikka eihän siellä välillä kuulu edes kitara kunnolla.

Noidanmetsästäjä

­ Mun favourite. Portishead on yksi kappaleen taustavaikuttajista, myönnetään. Sanoituksista sen verran, että se "kummallinen kivi" on nimenomaan sellainen outo tunne, että mahassa on kivi tai jotain. On pahoja aavistuksia siitä mikä se voisi olla ja itse asiassa sen jopa tietäisi jos vaan uskaltaisi myöntää itselleen...

Tyhjää ikkunassa

­ Tekovaiheessa sain visioita Anatheman Judgment -albumilta. Minäkin vaan kuuntelen heviä himassa päivät pitkät! Joku sanoi, että tämä kuulostaa myös CMX:ltä. Oon mä kyllä kuunnellut Rautakanteletta ja Auraa aika paljon, vaikka ne onkin hardcore -diggareiden mielestä nössöjä CMX-levyjä.

Maailmanpyörä

­ Kertosäe on ihan oma osuutensa, joka käsittelee itsekkäästi omaa elämääni. Kaksi ekaa rakkausaiheista säkeistöä liittyvät toisiinsa ja kolmas on sitten lapsuuden pohdiskelua yhdistettynä rakkaus-juttuihin. Esimerkiksi "maailmanpyörästä vuoristorataan" -kohdan voi nähdä niin, että ajetaan maailmanpyörällä, joka rullaa meitä ympäriinsä vangittuna liikkeeseen. Kun sen kehästä ryöstäytyy irti niin tempautuukin vuoristorataan. Tässä vaiheessa maailman voivat pelastaa enää suuret sankarit. Esimerkiksi sankarihevi tai mielikuvituksen omat sankarit. Ne on siis ainoita, jotka enää voi katkaista sen kierteen, mikä periaatteessa nostaa ihmiset tämän kieputuksen yläpuolelle eli kokonaan toiseen maailmaan. Mielikuvituksen kautta voi siis päästä irti tästä kaikesta.

­ "Maailman vyön alla on mustelma" -lauseessa maailma voi olla maapallo tai vaikka minä itse. Jotain on kuitenkin lyöty vyön alle eli sille on tehty likainen temppu. Vähän niinkuin olisi heitettu hiekkaa silmille tappelussa. "Lainaa sun vainoharhaa" liittyy siihen, ettei sellaista pääsisi enää ikinä tapahtumaan. Sen vuoksi joskus pitää olla aivan saatanan paranoidi. Toisaalta se vainoharhaisuus syö pois mahdollisuuden onneen, koska hullu ei voi luottaa mihinkään. Ja nimenomaan "lainaa"! Sitä ei siis haluta lopullisesti, ainoastaan lainaksi jaloilleen nousun ajaksi. Pitää rakentaa se kuori, jonka avulla voi kasvaa aikuiseksi. Loppujen lopuksi sen ulkokuoren voi sitten murtaa.

­ Hmm, tulipas taas väännettyä ultimaalista taidesontaa. Omien biisien analysointi menee aina vähän tällaiseksi... Mutta onhan se niin, että taiteilijalla pitääkin olla vaikeata. Ja sen velvollisuus on nimenomaan kertoa siitä kaikelle kansalle.