Lehdistä

Idoli Wirtanen vaikuttaa haluamattaan

(Ylioppilaslehti 8-99)
Teksti Matias Möttölä

"Ei nyt herranjumala yks kolmen soinnun rämistely saa ketään muuttamaan suurempia linjauksiaan. Harvemmin rokki mitään muuttaa."

Apulanta-yhtyeen laulaja-kitaristi Toni Wirtanen, 24, ryystää puolilta päivin rokkenrollisti aamukahvia ja köhisee. Hän ei ole lainkaan innostunut olemaan mielipidevaikuttaja.

Hassua. Heinolalaista moottoriturpaa pidetään fiksuna rokkarina. Sitä paitsi Wirtanen on julkisesti kertonut innostuvansa punavihreistä ajatuksista. Miksei siis liittyä pitkään poliittisten rokkareiden jonoon?

"Mikä mä olen kertomaan, miten maailmasta tehdään parempi? Ei se ole vähän yli parikymppisen muusikonrentun tehtävä."

"Sitä paitsi vallan mukana tulee hirveä vastuu. Koen, ettei musta olisi kantamaan vastuuta esimerkiksi kansakunnasta. Sehän olis mun vika, jos niiden elämät menis päin helvettiä!"

Wirtanen ei usko rockin poliittisuuteen ylipäänsä. "Rockin poliittisuus on kieroa, sillä siinä tartutaan itsestäänselviin teemoihin. Se on hirveän helppoa saada massa nostamaan nyrkki sotaa vastaan. On paljon hankalampaa vaikkapa ajaa jonkun yhteiskuntaluokan asiaa."

Esimerkiksi Wirtasen suosikkibändi, walesilainen Manic Street Preachers laulaa vasemmiston asiaa. Toni ei silti usko, että fanit paneutuvat Manicsin sanoihin. "Jengi kelailee sitä vain sen mouhoamisen takia ­ siksi että ylipäätään on viestiä. Ei sitä viestin sisältöä sen enempää kelata, valitettavasti."

Wirtanen taitaa olla kyynisyydessään oikeassa. Eivät rokkareiden kannanotot yhteiskunnallisiin kysymyksiin paljoa muuta. Pelkkiä mielipiteitään laukomalla eivät pärjää myöskään muut idolit, kuten urheilijat tai näyttelijät.

"16-vuotiaille pystyy syöttämään"

Wirtanen tietää silti, että hänellä olisi mahdollisuus vaikuttaa nuorten asenteisiin. Hän on vaikutusvaltainen idoli. Reilusti yli 200 000 levyä myynyt Apulanta on yksi Suomen suosituimmista bändeistä. Ja Apulantaa diggaillaan etenkin nuoremmissa ikäluokissa; bändi keikkailee useimmiten ikärajattomissa paikoissa.

Wirtasen yleisö on herkässä iässä vaikutuksille. "Teineillähän on tarve kuulua johonkin. Siltä pohjalta kun lähdetään myllyttään, se on erittäin hedelmällistä maaperää", Wirtanen virnuilee.

"Jotkut 16-vuotiaat ei ole todellakaan tyhmiä. He eivät kuitenkaan ole sulkeneet täysin korviaan kaikelta uudelta. Siinä iässä luodaan pohja, määritellään käsitykset suurista asioista. Jos siinä vaiheessa pystyy syöttämään, ne ajatukset muodostuu osaksi nuoren pohjaa", Wirtanen sanoo ja irvistää: "Tää kuulostaa hirveeltä. Siksi mä en halua ikinä vaikuttaa."

Joissain asioissa Wirtanen on huomannut selvän vaikutuksen. "Esimerkiks meillä on ollut näitä kasvissyöntisysteemejä ja siitä on tullut puumi meidän fanien keskuudessa."

Sen sijaan esimerkiksi tupakointia ei kannata vastustaa vaikka se voisi jonkun saada lopettamaankin sauhuttelun. "Kuka haluaa sellasen saatanan saarnaavan muusikon, joka sanoo, että 'älkää ny polttako tupakkaa ja kiroilko'? Sehän olis samaa mitä niiden äiti sanoo. Kun mä olin skloppi, se olis vituttanu aika lahjakkaasti."

Kun ikää on 17 ja yli, joudutaan Wirtasen mukaan vaihtamaan keinoja. "Mä rankkaan esimerkiksi Ylioppilaslehden lukijakunnan aika korkeelle. Se olis erittäin vaikeeta kohdeyleisöä, musta olis erittäin vittumaista tehdä lehtee Ylioppilaslehden lukijoille. En koe että sellaisia ihmisiä voi mitenkään muuttaa rock-musiikilla."

Joku on rypenyt samassa paskassa

Kuinka suoraan fanit sitten imevät idoliensa aatteet ja vaatteet?

Tutkijat kiistelevät siitä, osaavatko fanit käyttää staroista ne osat jotka haluavat, ja hylätä muut, vai ovatko teinit sittenkin avuttomia idoliensa myllytyksen edessä.

Sosiologi Jaana Lähteenmaa tutki graduunsa Dingo-faneja. "Eivät he olleet höynäytettyjä pikkutyttöjä. Heillä oli omia juttuja, vitsejä ja kehitelmiä. Päällimmäiseksi nousi fanien luovuus ja aktiivisuus. He käyttivät Dingoa oman elämänsä tarpeisiin."

Tiedotustutkija Kaarina Nikunen pohtii väitöskirjaansa varten televisio-ohjelmien faneja. Hän on päätynyt siihen, että fanit eivät ole kovin aktiivisia, eivät kykene vastustamaan markkinakoneistoa.

Nikusen mielestä idolit iskevät kovimmin murrosvaiheissa, ei vain murrosiässä. Sen todistaa vaikka vanhemman väen Kauniit ja rohkeat -diggailu. "Idolit antavat aineksia ja suuntaa omaan elämään. Niistä saadaan oppia asennoitumisessa maailmaan."

Tässä mielessä Nikunen näkee esimerkiksi uuden aallon ja punkin esikuvien, kuten Pelle Miljoonan ja Ismo Alangon, olleen monille tärkeitä hahmoja.

Toni Wirtanen uskoo, että Apulanta iskee syvimmin sanoituksillaan. Niissä puhutaan rakkaudesta ja kaihosta, elämän "peruskysymyksistä". "Meidän homma on tällasen herkkänahkasen wannabee-taiteilijan itsesäälitilitystä, enemmänkin sitä rypemisosastoa."

"Soveltaminen on avainsana. Fanit ovat osanneet soveltaa sanoja omaan elämäänsä. Ne huomaa, että joku muukin on elänyt samoja juttuja. Ne huomaa, ettei ne oo yksin."

Turhat särmät leikattava

Wirtasen romanttinen näkemys on kaukana tulevaisuudenvisioista, joissa idolit ovat yhä tarkemmin hiottuja tuotteita. Idolit ovat ennakkoon pohdittuja kokonaisuuksia, joista hiotaan tarpeettomat särmät pois.

Malliesimerkki tarkasta suunnittelusta on Spice Girls -buumi.

"Monimuotoisuus oli spaisseissa tärkeää. Ymmärtääkseni moni pikkutyttö piti hyvänä sitä, että 'on kiva kun ne ovat niin erilaisia ja tulee toimeen keskenään'. Heillä on ollut fiksu 'taustasosiologi'", hekottelee Jaana Lähteenmaa.

"Spicet ovat nostaneet esille uuden jutun: positiivisen seksuaalisuuden ja räyhäkkyyden", sanoo Nikunen. Samaan sarjaan kuuluu Madonna.

Spice Girlseille räväkkyys oli palkitsevaa. Mitä enemmän rahaa on pelissä ja mitä pidemmälle ura etenee, sitä varovaisemmaksi tähti tulee, Toni Wirtanen uskoo. "Väärinymmärrysten määrä kasvaa eksponentiaalisesti."

Idoleista urheilijat joutuvat olemaan kaikkein varovaisimpia, sillä mainosrahalla on suurin osuus. Maailman kaikkien aikojen suurin urheilutähti, koripalloilija Michael Jordan on tällainen puhtoinen uuden ajan idoli. On laskettu, että Jordan tuotti urallaan 50 miljardia markkaa. Hän teki sen lausumatta julkisesti yhtään mielipidettä koripalloilun ulkopuolisista asioista. Etenkään politiikkaan Jordan ei suostunut sotkeutumaan, vaikka olisi voinut mustana pelaajana puolustaa tasa-arvoa tehokkaasti.

Jordan tiesi, että urheilijana hän voi tienata isot mainosrahat vain, jos miellyttää Yhdysvaltojen suurta, valkoista, rikasta keskiluokkaa. Siksi kun Jordania pyydettiin tukemaan mustaa demokraattiehdokasta, hän kieltäytyi ja muistutti: "Republikaanitkin ostavat kenkiä."