KEIKAT
Pakkahuone, Tampere 7. 11. 2003 (keikkaraportti: Aapo Hellman)
Tulin Pakkahuoneelle 22.35 ja ihmettelin kun lämppärit
olivat jo soittaneet. Ovenpielessä olleen kyltin mukaan Apulannan
oli määrä aloittaa soitto kymmenen minuutin kuluttua.
Kiittelin onneani, että en sittenkään lähtenyt
vasta seuraavalla bussilla, jolloin olisin missannut puolet Apulannan
setistä. Talo oli tupaten täynnä ja takille oli
vaikea löytää narikkapaikkaa, mutta uskomattoman
säätämisen jälkeen pääsin sisälle
saliin. Tämä oli tyypillinen teinikeikka, ikäraja
oli 15, mutta katsojien keski-ikä oli arviolta 12. Syy tähän
oli selvä: toisena lämppärinä oli Negative.
Taustalla soi kovalla täysin tunnelmaan sopimaton trendimusa,
kun tein ostoksiani krääsäkojulla. Ostin Apulannan
julisteen, kassin ja heijastimen. Sitten keikka ja alkoi käsittämättömästi
täysin soivittuun aikaan. Lavalle saapui Sami Yli-Pihlaja,
pyyhkeesen verhoutunut ja keltaisilla ruusuilla itseään
vihtova "mystinen saunamies". Yli-Pihlaja kannusti yleisöä huutamaan
Apulannan lavalle ja saunominen alkoi. Apulanta käveli valkoisesta
kankaasta rakennettulle kuution muotoiselle lavalle täysin
valkoisissa vaateissa. Sipellä oli valkoinen rumpusetti ja
lähes kaikki kitarat ja bassot oli maalattu valkoisiksi. Parta-Samin
vaatteiden alla ollut sininen valoköysi kajasti läpi
hänen valkoisesta haalaristaan.
Ensimmäinen kappale oli "Teit meistä kauniin". Kappaleen
aikana Yli-Pihlaja heilui ja riehui lavalla ja heitti lopuksi ruusukimpun yleisön
sekaan. Tästä eteenpäin biisilista on jokseenkin kadonnut muististani.
Luultavasti tämä johtuu lähinnä siitä, että yleisön
seassa oli tällä kertaa käynnissä tavallista sekopäisempi
pogoilu ja minulla oli suuri työ pitää itseni tolpillani. Aluksi
(ja ehkä nyt tätä arvostelua kirjoittaessanikin) minua harmitti,
kun en älynnyt ottaa mukaan digikameraani, mutta noin vartin kuluttua oli
selvää, että tämä keikka olisi epäilemättä,
johtanut kameran hajoamiseen. Ostamani juliste oli keikan jälkeen aivan
rytyssä ja housujeni taskussa ollut minidisc-soitin kärsi pahoista
kosteusvauroista runsaan hikoiluni takia.
Apulanta soitti uuden singlekokoelmansa kunniaksi paljon b-puolia, mikä oli
kaltaiselleni vannoutuneelle fanille erittäin nannaa. Luulempa, että Apulanta
ottaa jopa pysyvästi keikkaohjelmistoonsa muutamia uudempia b-puolia, sen
verran hienon vastaanoton saivat esimerkiksi kappaleet Paska meininki (ässä hihassa)
ja Avaruuden syklissä. Tosin ihmettelin suuresti kun näytti siltä,
että (noin kaksi minuuttia kestäneen) Tonin ja Parta-Samin vuorottelevasta
tiluttelusta koostuneen "Pirun morsian" -kappaleen kitarasoolon aika
minä olin ainoa, joka heitti nyrkkiä ilmaan. Ei kai tämä nyt
sentään ihan sisäpiirin vitsi ole?
On tietysti ymmärrettävää, että keikalla on meiningin
ylläpitämiseksi soitettava etupäässä nopeita kappaleita,
mutta kyllä b-puolista jäi montaa hitaampaa kaipaamaan. Minne esimerkiksi
jäivät "Tuhka ja veri" sekä "Unenkansa", eräät
Apulannan kaikkien aikojen hienoimmista biiseistä? Ja jäihän niitä nopeampiakin
b-puolia soittamatta. Esimerkiksi "Tulva" ja "Ihmemaa" loistivat
poissaolollaan.
Keikan puolivälin paikkeilla "Saastan" aikana Yli-Pihlaja hyökkäsi
jälleen lavalle. Tällä kertaa hänellä oli mukanaan uusi
kimppu ruusuja ja asusteenaan pyyhkeen lisäksi myös housut sekä huosujen
päällä revitty muovikassi. Sama riehuminen ja ruusujen heittely
jatkui ja kohotti tunnelmaa, vaikka "Saasta" ei varsinaisesti ole koskaan
ollut mikään suosikkibiisini Apulannalta. Nyt Yli-Pihlaja myös
vihtoi myös Tuukkaa, Tonia ja Parta-Samia oikein olan takaa.
Keikan loppuun oli sijoitettu varsinainen "tunnelmasta toiseen" -pläjäys
kun "Ilona?" -biisin ensimmäisen kertosäkeen jälkeen
siirryttiin suoraan kappaleeseen "Anna mulle piiskaa". Katselin toimintaa
sivusta hieman huvittuneena, kun Ilonan alkuriffi kajahti ilmoille. Kaikki teinit
olivat aivan tunnetilassa viimeistään, kun Toni aloitti tunteikkaan
laulunsa. "En aina voi sua ymmärtää / Oisit ees voinut yrittää..." Sytkärit
heiluvat ilmassa. "Nyt kun öisin katson tähtiin / Ja sun kasvos
siellä nään / Rakastun uudelleen". Sipe (joka ei ole soittanut
vielä mitään) alkaa helistää peltejä. Ja sitten
alkaa se kaikille tuttu "duu-duu-dii-duu-dii-duu-duu-dii-duu-duu-dii-duu-du-dö-dii-duu-dii..." ja "Anna
mulle piiskaa" käynnistyy. Yli-Pihlaja hyökkää lavalle
(revitty muovikassi jonkinlaisena paitana) Negative Antti Anatomian kanssa "laulamaan
taustoja" eli riehumaan ja kiusaamaan Parta-Samia. Meininki on ihan katossa.
Sitten "Anna mulle piiskaa" loppuu ja bändi kiittää ja
kumartaa. Sipe tekee vielä sen tavaramerkikseen muodostuneen palvontaliikkeen
yleisöön päin ja bändi poistuu lavalta. Minä raahaudun
limsatiskille. Apulanta on edelleen Suomen kovin livebändi.
Keskustele Apulannasta uudistuneella keskustelupalstalla!
Nyt voit kirjautua
kätevästi omalla Facebook-tunnuksellasi sisään.