Valokuva-albumi

Akustisen setin jälkeen valuttiin parinkymmenen hymyilevän henkilön massana kohti Nosturin varsinaisia keikkatiloja. Tuolloin lavalla meuhkasi Luomakunta, mutta ikävä kyllä keskittymiskyky oli hieman kateissa. Yleisö oli kyllä mukavasti messissä, hieno juttu.

Seurasi roudaustaukoa ja oluen parissa seurustelua Apulannan seuraavaa settiä odotellessa. Lavashow lähti käyntiin aika paljon torstain malliin, tosin esirippua ei käytetty jännitystä lisäämään. Jyrisevä alku, muutama Hiekka-albumin biisi ja homma oli täydessä vauhdissaan. Nosturi loppuunmyyty, meininki hyvä. Liikkuminen paikasta toiseen oli hankalaa, mutta sehän se on kai yksi räväkän keikan tunnusmerkeistä.

Tonin kitara oli monen mielestä liian kovalla, hirviä säröjyrinä.

Hiekkabiisien jälkeen seurasi mystinen jyrinätauko. Sotaääniä, jätkät pois lavalta ja muutamien minuuttien odotuksen jälkeen takaisin uusissa vetimissä. Show must go on, tai jotain. Lava- ja valojutut oli kyllä ihan jees, ainakin pitää antaa arvostusta siihen että on jaksettu säätää ja panostaa. Sen jälkeen tuttuja vanhoja suosikkeja, ihmetyttää kyllä Madon kuuluminen edelleen keikkasettiin. Viimeisenä biisinä.. kuka arvaa? .. Anna mulle piiskaa. Onhan siinä se, että vähän keikoilla käyville faneille tai Apulannan ensi kertaa livenä näkeville kyseiset hitit ovat ehkä mannaa, mutta konkareille lievähkö pettymys.

Eipä siinä sen kummempaa. Ne, jotka Apulannan livenä ovat jo kokeneet, uutta ovat lähinnä lavasteet ja biisit. Uusille faneille ja katsojille Apulannan näkeminen lienee ihan mukava ja vaikuttava kokemus. (Kommentteja odotellaan!)

Keikan jälkeen päästiin vielä takahuoneeseen (kiitos Arskan, tuon kiltin hymyveikon) kuvailemaan videoklippejä, paikalla oli vaan niin paljon sakkia ettei viitsitty jäädä pitkäksi aikaa norkoilemaan. Tuukalle kiitos videoterkuista, Sipen paljaille varpaille terveisiä ja Tonille pahoittelut ylikansoituksesta :)

Väsynein viikonlopputerveisin, Tiia ja Jere.