Voi kun näitä on niin monta.

Odotus - Marja Salo :drool: ja sitten kun se itkee siinä, ei noin kaunista ookkaan

Ei yhtään todistajaa - Ihan paras se Tonin huutelu kun se odottaa toista säkkäriä, vieläkin repeen sille

Liikaa, Mitä vaan - Hauskoja omilla tavoillaan kumpikin. Jälkimmäisessä parasta se midi-musiikilta kuulostava agenttipoppis alussa ja lopussa

Pahempi toistaan - Henkilökohtainen juttu, mutta mulle tää antaa kuvan tietylle tilanteelle omassa elämässä.

Deebee - Ehkä paras sitten kuitenkin. \m/

Vai että vanha vai uusi... Vaikka kaksi suosikkilevyäni on AKKM ja Kiila, jotka vois laskee 'uuteen' (kuulostaa tosi keinotekoselta jaolta imo), niin siltikin nää vanhemmat vedot potkii niin ettei tottakaan. Noi kaks em. levyä vaan on nyt ne 'mun' levyt.

Syksyllä tulee mittariin luvattoman monta vuotta. Tarkalleen ottaen 25. Henkinen ikä taitaa tosin olla siellä viiden tienoilla

Apulantaa olen diggaillut kymmenisen vuotta nyt, Mitä kuuluu-biisistä itseasiassa. Attack oli tosin eka levy minkä kuulin, silloin oli semmoinen hc-punkvaihe menossa joten inhotti lähinnä tuo levy. Nyt mielestäni yksi parhaita Lannan levyjä, varsinkin Päivästä toiseen on voittajabiisi.

Ihmiset on erilaisia ja osoittaa diggailuinsa/faniutensa/woteva monella eri tavalla. Mikäpä mäkään olen sanomaan mikä se oikea tapa on, joskus kai ittekki ollu esiteini-iässä sellasella "kuunnellaan mitä kaverit kuuntelee ettei ne ala ainakaan pitää outona" ja sitten jossain vaiheessa uskaltanu/halunnu/ihasama ettiä sitä omaa juttua niin välittämättä siitä mitä muut ajattelee.

Oikeessa elämässä tiedän lisäkseni tasan yhden Lanta-fanin, ja se on tietyllä mittarilla vielä kovempi fani kun mä. Käy paljon enemmän keikoilla (mä en juurikaan ees käy), omistaa nimmarillisia levyjä tms. Aika hc siis. Mulla tää touhu tulee esille että saatan soittaa 12 tuntia putkeen näitä levyjä, jos on aikaa ja oikea fiilis.

Conclusion: meitä on moneks. Antakaa jokaisen löytää Apulanta omalla tavallaan. :peace:

Kyllä se oma kohokohta oli Lutakossa syssyllä 2001, Syitä ja seurauksia- tourin aikoihin. Soittivat Ilonan. Silloin mies itki.

En mä kyllä hakemallakaan löydä tästä Bush vs. Osama- ulottuvuutta. Tai no mistä minä tiedän mikä juttu niillä kahdella sitten loppuviimein on  

Heipä hei vaan kaikille, pakko oli rekata sisälle tännekin kun jo pienen tovin lueskellu tätä foorumia.. Lisäks iski hirmuinen tarve sylkästä omat arviot Kiilasta ja sanottakoon heti kärkeen että lienee Apukakan paras levy tähän mennessä, tai ainakin het AKKM:n jälkeen..

Biisi biisiltä:

Syöpä - Tää rokkaa. Heti kun eka riffi tuli soittimesta ulos niin naamalle levis korvasta korvaan-hymy eikä oo vieläkään, yli kahen kuukauden kuuntelulla kadonnu
Pala siitä - Kova biisi tämäkin. Varsinkin jos kuuntelee Tulvan heti ennen tätä.
Pahempi toistaan - Vuoden 2005 kotimainen. Äänestyksen vois laittaa pystyyn kaikissa rocklehdissä heti, ei tätä voita mikään. Albumiversio noin sata kertaa kovempi kun radiota varten pätkitty.
Valon juuri - Aika tiukat sanat. Aukesi vasta itelle kun osasin yhdistää tän paniikkihäiriöön, sen jälkeen kylmää.
Armo - Erosin juuri pitkäaikaisesta suhteesta. Tarviiko sanoa enää enempää. Aivan sama miten Yötä tämä on.
Usko - Jousethan tässä parasta on. Viiden aikaisemman piisin jälkeen tää tuntuu jotenkin latteelta, mutta silti jos radiosta kuulen niin rokkaan ja lallatan mukana.
Kuollakseen elossa - Tiukka kun mikä. Jos festareille eksyn niin pää heiluu tän tahdissa todella lujaa.
Routa - Kylmät väreet tulee jo kun kirjoittaa sanan Routa. Eikös nyt pitäis olla kesä? "Enkä mä ole ensimmäinen joka otteensa menettää enkä viimeiseksikään taida jäädä" ...
Laululintu - Ei mikään levy ole täydellinen. No on tässä bridgessä se diskokomppi, se on kiva.
Kaukaa lähelle - Ei saatana. Saman voisi kirjoittaa tähän kuin tuohon Armon kohdalle. Mitä tekis ilman Lannan musiikkia..?..