Mun sydän on punainen

[punainen]

Miksi rakkaus sattuu?Olis pitäny uskoo kun Mummini sisko sanoi mulle pienenä että älä vaan ikinä rakastu,siitä ei seuraa muuta kuin tuskaa ja sydänsuruja.Tällaiselle ylitunteelliselle ja herkälle ihmiselle rakkaus on tietenkin pahin ansa.Mä en tiedä miks tuntuu et mun kohtalo on aina jäädä itkeen vaik mä en haluis muuta kuin rakastaa.Enkä oo koskaan vaatinu tai oottanut näiltä henkilöitä vastaavia tunteita mua kohtaan,mä olisin vaan halunnu että he tietäisivät että mä oon ihminen joka välittää heistä ja joka ei käännä selkää vaikka muut niin tekisivät. Mutta nämä vain ovat sylkeneet päälle.Miksi?

[jouhu]

Nämä ovat vaikeita kysymyksiä.  :-/
Ehkä sen vain täytyy mennä niin.
Toisaalta enhän minä ole mikään sanomaan mitään, kun ei ole kokemustakaan.  

[punainen]

Tai sitten oon vaan onnistunu rakastumaan kaikkiin sydämmettömiin kusipäihin jotka eivät todellakaan ansaitsisi rakkauttani.Ja ärsyttävää on ettäm vaikka he olisivat loukanneet mua kuinka mä rakastan niitä silti kaikesta huolimatta ja he ovat näin kykeneviä vastaisuudessakin satuttamaan mua :-/Mä uskon kyllä kaikesta huolimatta rakkauden voimaan ja he ehkä vielä joku päivä tulevat näkemään sen,jos eivät se on heidän menetys.

Kyllä mä tästä sydänsurusta selviän.Ja ymmärtääpä taas mistä ne miljoonat rakkauslaulut kertovat.Ja sain taas muistutuksen että älä kerro tunteistasi ellet ole varma että vastapuoli tuntee samoin ja ystävyyttä on turha uhrata romanssille.

Onnellisii te jotka ootte löytäneet jonkun joku ymmärtää ja rakastaa sua varauksetta.Kyl tää muija vielä näyttää kaikille mun tunteille ei sanoneille kenet menettivät!

[hande^]

Hyvä punainen! Voimia sulle. Muista, että ne, jotka tekevät ilkeästi sulle ja eivät rakastua sua eivät edes ansaitsis sua tai sun rakkautta tai sua. Ja sitten vielä se, minkä olen ennenkin sanonut: "kaikki, mikä ei tapa, vahvistaa!" Mä voin sanoo omakohtasesta kokemuksesta, että mun päälle on syljetty usein mun pienen elämän aikana. Mua on kiusattu koko ala- ja yläasteen ajan, toisinaan enemmän ja toisinaan vähemmän, mutta koko ajan on ollu se fiilis, että oon syrjitty. Ja mä oon aina ihastunu helposti, mutta koskaan en oo saanu vastarakkautta. Nyt meen onneks lukioon, ja sie rakas punainen tulet sinne meidän Lantapäiden puolia pitämään, ja mä voin luvata, että enää et jää yksin! Ja oon tavannu vähän yli viikko sit ihanan jätkän netissä, joka melkein rakastaa mua. Eli tästä opimme, että lopussa seisoo aina jonkinlainen kiitos!

[punainen]

Voi kiitos hande! Kyllä mä selviän,kun näitä vaikeuksia on tullut sen verran eteen on oppinut psyykkaamaan itteään.Oon oppinut olemaan välittämättä niiden ihmisten loukkauksista jotka ei mulle paljoa merkitse,mutta sitten kun ihminen jota sä rakastat ja jota haluisit suojella kaikelta pahalta loukkaa tai nauraa tai vähättelee sun tunteita se tuntuu joskus liian pahalta.Tuska tekee hyvää.Oppiipa ainakin sen että toisten tunteilla ei itse leiki eikä laita alttiiksi omiakaan väärille tyypeille.

[jouhu]

On se vaan niin petollista...  :-/ Rakkaus satuttaa, jos huonosti käy, mutta siitä selviää ajan kanssa. Onneksi.
Miulla on ollu vähän sama, kuin handella. Eli olen tuntenut itseni aina ylä- ja alaasteella itseni syrjityksi ja on haukuttu kusipääks ja muutenkin osoitettu ettei miusta tykätä, vaikka olen tällänen takapenkin tyttö.

[punainen]

Ne on vaan kateellisia sulle jouhu!Yrittävät pönkittää omaa itsetuntoaan kiusaamalla muita.En oo kans koskaan ollu mikään suosittu,mutta sitten aattelimpa ettei mun tarttekaan miellyttää muita.Eikös se niinole että parhaiten elämässä myöhemmin menestyy nimenomaan ne yksinäiset ja hyljeksityt.Harvemmin kukaan superstarakaan oli lapsena mikään suosittu.Pitää vaan uskaltaa luottaa siihen omaan juttuun ennemmin kuin mennä massan mukana,se tuottaa tulosta ennemmin tai myöhemmin.

[jouhu]

Olen kyllä kestänyt kaiken paskan mitä olen saanut niskaani. Ihmettelen kyllä kuinka...
Ehkä se vahvistaa ennenpitkään.
Toivottavasti nyt uudessa opiskelupaikassa ei ole näitä inhottavia ihmisiä.
Kiitos, punainen huolenpidosta.

[hande^]

Pidetään kaikki huolta toisistamme! Mä tosissaan pelkäsin tuota lukioon menoa, ku tiesin, ettei sinne tule ketään, kehen "turvautua". Mutta onneksi tutustuin niin hienoon ja ihanaan henkilöön kuin punaiseen! Ja toivottavasti sinä, jouhu, löydät itsellesi sieltä jokun Lantapään!

[jouhu]

Ootte te kyllä ihania ihmisiä!  
Teidänlaisianne olen etsinyt koko ajan päiväkodista yläasteelle asti.
 Mie hainkin nyt sellaseen paikkaan, jossa olis mahdollisimman vähän yläasteen aikaisia ihmisiä.

[mirka]

Mä oon ihan yllättyny ku täällä ihmiset on niin ystävällisiä ja ihania toisilleen!!! Ku ylensä ku on netissä missä vaan ni ainaki puolet yrittää koko ajan ärsyttää. Teidänlaisia ihmisiä pitäisi olla enemmän

[jouhu]

Sammoo mieltä.
Tänne tullessaan tuntuu, kuin tulisi toiseen kotiinsa.

[hande^]

Mulla on sama juttu. Heti, kun tutustuin mun kultaan, tuli mieleen, että teille täytyy tulla heti kertomaan, mutta aattelin sit, et ketä kiinnostaa...

[emmi]

kyllä meitä kiinnostaa
mistä tämä sinun kultasi on? ootteko nähneet? [ku luin et tapasit sen netissä? ]

[ko]

On sitä itsekin monesti tullut mietittyä, että miksi ihminen jota todella rakastaa, kohtelee huonosti, satuttaa ja vaikka miten siitä yrittäisi puhua ja saada loppumaan niin sama vaan jatkuu.  :-/  Ei kannata kuitenkaan sekottaa ihastumista rakastumiseen. Tytöt ainakin tuntuu niin helposti luulevan kaikkea pientäkin ihastusta rakkaudeksi, vaikka itsehän sen jokainen määrittelee mitä rakkaus itselle merkitsee.. mutta silti. Ei jokaista söpöä poikaa, jota kohtaan tuntee vetoa, kannata heti ensimmäisenä pitää "elämänsä rakkautena." Ihastua saa mutta takertua ei, se ajaa ihmiset tiehensä ja saa miehetkin näyttämään muka niin ilkeiltä ja pahoilta. Ei heti kannata alkaa rakkauttaan vannomaan kun pikkusen sattuu jostakin tykkäämään