absolutismista

[emmi*]

no itseasiassa se on kyllä hyvä että kasilla jo aletaan vähän miettiä että mihin sitä oikeen mennään koska ysillä pitää jo tietää mihin haluaa koska sillon ne hakupaperitkin lähetetään sinne kouluun mihin jatkat...
ei muakaan jaksanu kasilla kiinnostaa se et mihin mä jatkan

[Lerppa]

Nii kyllä se varmaan on ihan fiksua alkaa kasin aikaan pikkuhiljaa miettiä että mikä on se oma juttu, mutta ei sitä mun mielestä pitäis tollee painostaa ja käydä koulussa läpi, eiköhän jokainen kuitenkin itse osaa noita miettiä

[virtahepo]

On se fiksua alkaa miettiä jo yläasteen puolessavälissä että mitä tekee kun se valinta kuitenki pomppaa pian naamalle. Mut mulle ainaki se oli perkeleen ahdistavaa ku kasilla (ja jopa seiskallakin) alettiin tivata että mitä sitä elämässään tekee. Siinä vaiheessa varmaan yks kymmenestä tietää edes että minne menee peruskoulun jälkeen.  
Ja mua ainaki ketuttaa se että lukioo kaupitellaan peruskoululaisille sillä että "ei tarvi heti tietää mitä haluaa isona tehdä". Juu,ei kahtena ekana päivänä mut sen jälkeen höngitäänkin jo niskaan että mitä aiot kirjottaa ja millon aiot kirjottaa. Mitä sen jälkeen ja sen jälkeen. Vittuako siinä vaiheessa vielä mitään voi tietää. Ihan typerää. Aluks kasataan rekkalastillinen painoa lasten niskaan ja vielä ihmetellään kun ne ei jaksa kantaa.
Mä oon onneks jo viisvuotiaasta tietäny mitä haluan. Tai ainaki luullu tietäväni. :-/

[jouhu]

Niin. hyvähän se on jo kasilla ruveta pikkuhiljaa miettii, että mitä vois tehä isona. Onhan se ehkä toisaalta vähän tukalaa....Kun aattelee, että ne opot sanoo, että olis jo tässä vaiheessä hyvä tietää mitä tekee isona. Siis niin kun aatella... öym...14- vuotiaana pitäis tietää, että mitä tekee koko loppu elämänsä.

[rautalintu]

Eihän sitä koko elämäänsä tartte tehdä samaa hommaa. Jos hommaa itsellensä ammatin, eikä se sitten olekaan yhtään kivaa, voi lähteä uudelleen opiskelemaan. Ja jos osaa vain yhtä hommaa, sitten kun jostain syystä työpaikka lähtee alta, ei osaakaan mitään muuta. Mun mielestä ois parempi, että kokeilis erilaisia aloja. Sitten jos irtisanotaan, on kuitenkin jollekin muulle alalle koulutus ja voipi sitten hommata uuden työpaikan.

Minä olen käynyt vuoden lukiota ja heti piti valita kurssit koko vuodelle. Eikä meille kerrottu mitään yo-kirjoituksista, niinpä sitten huomasin, että olen lukenut aivan turhia kursseja, enkä sitten olekaan lukenut niitä, joista olisi minulle hyötyä tulevassa ammatissa. Ehkä. Joku voisi informoida että mistä aineista on hyötyä missäkin ammatissa jne.

Sitten minä tyhmä jätin lukion kesken ja vaihdoin hotelli- ja ravintola-alalle. Nyt kuitenkin haluaisin takaisin lukioon... Ei mulla ole mitään hajua, mitä haluaisin tehdä sitten isona.

[virtahepo]

Tässä taas hyvä esimerkki liioittelusta. On se vaikeeta löytää balanssia asioihin. Joko tungetaan tietoa korvista ja kurkusta alas niin että vähemmästäkin tukehtuu. Tai sitten asiasta ei informoida ollenkaan niinkuin rautalinnun tapauksessa. Loistavaa.

[*tuuli]

Minusta kyllä edelleenkin riittäisi se että ysillä vasta mietittäs noita ammatti juttuja. Onhan siinä nyt herranen aika vuosi aikaa miettiä mitä tekee... Tai jos kasilla niin sitten siinä kasin lopussa... "toosi kivaa" kun ensimmäisillä opon tunneilla otetaan aiheeksi ammatit, ja mitäs teet lukion jälkeen, ja on se huono homma jos et tiedä jne... sit joku ei ehkä halua ysillä samaan ammattiin mihin haluaa nyt jne... ja tuntuu että välillä ne opot on semmosia painostavia paskoja!    

[Vilkku]

Se on kyllä totta, että suurella todennäköisyydellä joutuu elämänsä aikana vaihtamaan ei paitsi työpaikkaa, vaan myös alaa. Siksi lukio onkin musta jees, jos menee sitte työpaikka alla niin on edes se ylppäritodistus millä lähteä uusia opiskeluja suorittamaan.

Mutta, eihän sitäkään tarvitse niin kovasti pelätä, että jos ei pidäkään valitsemastaan alasta. Aina voi palata takaisin. Toki jos pitkälle kerkeää jotain alaa lukea ni kannattaahan se sitte lukea loppuun [kohtuuden rajoissa, jos tuntuu ettei jaksa niin sitten ei toki jaksa] että on edes jotkut paperit. Mutta aina voi aloittaa alusta. Lukioonkin voi mennä sitte aikuisiällä jos siltä tuntuu. Käyn itse aikuislukiota, aikuisia on aika paljon, muutama mummokin joukossa

Voi että kun minä muistan niin hyvin kasiluokan opotunnit! Tympeä naishenkilö käski katsomaan jostain työvoimatoimiston sivuilta itseä kiinnostavia ammatteja. Arvatkaapa kauanko jatkoi kiinnostaa villejä nuorukaisia tuollainen! "No eihän tästä onneksi saa kuin ässän todistukseen", oli lohduttava tekijä silloin. Lukio oli ilmiselvä vaihtoehto. En päässyt siihen lukioon missä olin ollut yläasteella. Jouduin johonkin perähikiälään. Arvatkaa vituttiko?

Yhteiskunnan kannalta tilanne on hieman toisenlainen. "Älä opiskele turhaan - tiedä mihin jatkokoulutukseen haluat! Älä sairastu! Ole aina innostunut ja motivoitunut!"

Silloin kasilla pelotti todella tulevaisuus. Missä minä olisin vaikka kymmenen vuoden päästä? Irtisanomisia ja KELAn byrokratiaa? Työn käsite on todellakin muuttunut viimeisen 50 vuoden aikana. En näe mitään järkevää syytä miksen voisi menestyä. Olen vain huolissani elämän mielekkyydestä.

Mitä sen jälkeen kun sinulla on ammatti? Mitä sen jälkeen kun sinulla on asunto? Onko tämä mielekästä? Oletko nyt onnellinen kaiken länsimaiden "vaurautena" pitämien asioiden ympärillä. Keskiajalla kaupattiin pelastusta - nyt kaupataan onnellisuutta.

Mikä ihmeen paikka tuo lukio on? Peruskoulun jatke? "Juu me lähettiin ihan vaan chillaan tonne lukioon ku ei oikeen tiedetty mitä tekis ku ei oikein jaksais lähtee mihkään amikseen", tämä voisi olla kommentti jonkun satunnaisen lukiolaisen suusta.

Toiminnalta puuttuu sielu. Teemme asioita kyselemättä ja kyseenalaistamatta mitään. Koulussa vain "käydään", koska siellä pitää käydä! Luemme kokeisiin mekaanisesti tenttaamalla, koska tietämällä kokeessa saamme hyvän numeron. Hyvillä numeroilla saamme hyvän todistuksen, hyvällä todistuksella pääsemme hyviin jatkokoulutuspaikkoihin. Hyvistä jatkokoulutuspaikoista saamme .........hyvän työn??? Hyvällä työllä saamme .........hyvän elämän???

Todennäköisyys vähenee kyllä aivan radikaalisti kun lähdetään menemään tuota jatkumoa eteenpäin. Todelliset arvot löytyvät kyllä jostain aivan muualta.

[KatjaR]

LOL. Niin LOL.  

[salza*]

juu, ärsyttävää ku mä en jaksa lukea noita se jätkän tekstejä ku ne on liian pitkiä ja sisältää semmosia sanoja ettei tälläsen järki sitä ymmärrä.

ja mä en kyllä tienny ysillä ollenkaa mihin haluan ja mitä isona. ainoo mikä oli varmaa oli etten lukioon mene! ja siks nyt ollaan kympillä,mikä oli varmasti paras ratkaisu mulle koska nyt alkaa jo vähän hahmottumaan ne tulevaisuuden suunnitelmat.

[virtahepo]

Aletaan nyt sitten miettimään että mitkä ne "hyvän elämän" todelliset arvot ja kriteerit ovat.. Mut kyl se niin on et jos et kouluttaudu,ni et saa "kunnon" ammattia tai ollenkaa ammattia. Siinähän sitten on totaalisesti yhteiskunnan ulkopuolella. Mut en mä kyllä sellast tajuu et joku opiskelee viistoista vuotta eikä saa ammattii.

[*tuuli]

Tuohon mitä SeJätkä sanoi-> (Koulussa vain "käydään", koska siellä pitää käydä! Luemme kokeisiin mekaanisesti tenttaamalla, koska tietämällä kokeessa saamme hyvän numeron......)
 -> niin kyllä mä yleensä pyrin siihen että ei me sitä koulua varten opiskella vaan elämää... Muyt välillä vaan tuntuu et esim. jos pitää opetella joku kälynen sana englannista kun ope aina tunnin alussa kyselee niin opettelen ne silleen et muistan osan ihan kunnolla ja sit kun väsähdän niin opettelen loput vaan silleen että kunhan siinä tunnin alussa jotenkin osaa niin hyvä... Mutta eihän siinä ole mitään järkeä... se menee vaan just tohon SeJätkän kommenttiin... että sitten on parempi opetella ja tehdä työt kunnolla tai jättää kokonaan tekemättä.

[emmi*]

itseasiassa ysillä on jo ehkä vähänl iian myöhästä ruveta miettiin sitä mihin menee koska ysin tossa huhtikuussa lähetetään hakupaperit, mutta ei niitä kyllä silti tarttis heti ku kasille menee niin alkaa miettiä.

salza: mäkään en jaksa lukea noita se jätkän tekstejä ku ne on niin pitkiä ja sellasta tekstiä että ei sitä jaksa ymmärtää erkkikään