absolutismista

[Lerppa]

 Toi poistuminenhan on lailla kiellettyä mut meiän piti hankkii vanhemmilta lupa, niin sit saa mennä... Hyvä hyvä!

Ei meidän luokkalaisten mitään lupalappua tarttenut antaa

Mä sain pienempänä viikkorahaa aina iän mukaan 7v. ylöspäin (nykyään kk raha 10e) Mutta en mä niitä viikkorahoja koskaan karkkiin käyttänyt, mä säästin ne
Okei, ehkä mä vain olen tällanen hullu roope-setä-kitupiikki joka tykkää säästää melkeen kaikki rahansa mitkä saa ja ostaa sitten jotain isoa *elkää kattoko nui oudosti*

[*tuuli]

Lerppa-> minäkin haluaisin säästää ja sitten ostaa jotain suuuurta, mutta yksinkertaisesti en voi. säästäminen ei onnistu niiden automaattien takia.  :-/

[virtahepo]

Minen tässä ala selittelee mmitä kaikkee meijän koulussa tai sen lähellä on kun ei ketään kuitenkaan kiinnosta..Mutta noista limu automaateista sen verran että mun mielestä ainakin ne saa olla siellä minne ne on pystytetty,vaikka koulun käytävällä. Se on sitten jokaisen omasta itsehillinnästä kiinnii että ostaako limpparin vai ei. Ja se jätkä ei siinä ole mitään hävettävää jos on rikkaat vanhemmat ja saa paljon viikkorahaa tai karkkia joka päivä. On sellane pieni katkeruuden maku sun puheessas,"kun minä olin pieni..". En minäkään viikkorahaa ole koskaan saanu ja oon viettäny karkkipäivää lauantaisin. Mulle ainaki on ihan sama vaikka joku sais kuun taivaalta,en mä niille ala valittaa,ei se oo niitten syy.

[*tuuli]

virtahepo-> Kun tuossa sanoit ettei se ole muka niitten syy niin yleensä ne jotka saa kympin viikossa on itse kerjännyt sen summan niihin lukemiin. Ei ne vanhemmat vain sano että "sinulle me annetaan sitten kymmenen euroa viikossa onko selvä?"

mulla on aina itsehillintä nossassa jos oon patukka-automaatin luona ja on rahaa repussa...

Nojoo, kyllä minulla on varaa ostaa karkkia ja limpparia vaikka joka päivä, mutta olen ymmärtänyt sen turhuuden. Onko sillä oikeastaan mitään merkitystä syönkö minä karkkia nyt vai ylihuomenna? Yhtä tyhjän kanssa kaikki hedonistinen paska!

Ei minua rikkaat suinkaan ota nuppiin, mutta sellaiset kersat jotka saa aina kaiken mitä pyytää. "ääääiiiiitiiiiii! Osta mulle tommone!", ei mitään kasvatusta. Se tulee sitten myöhemmällä iällä vastaan kuin betoniseinä. "Enkö minä olekaan pomo?"
Lapsia ja nuoria tulisi kasvattaa vastoinkäymisiin sekä siihen, mikä elämässä oikeasti on tärkeää ja tavoittelemisen arvoista. Itseriittoisuuden illuusio katoaa aika nopeasti viimeistään työelämään tultaessa - tai ainakin minä toivon niin.

[salza*]

juu, mä oon kans sitä mieltä että lapsille ei saa opettaa et ne saa kaiken mitä ne haluaa ku sormia napsauttaa..koska se on sitten isona niille kova paikka ku vaikka kuinka sitten napsauttelee sormia mutta ei heru.
mun serkku on loistava esimerkki tollasesta. ikä on 12wee, se on pienestä asti saanu aina jotaki kun äiti on käyny kaupassa [pikkuauto,karkki..what ever..] ja sitten se ei enää syö oikeeta ruokaa...sipsiä,karkkia,limsaa.. ja on kyllä ihan vitun laiha. ja sitte sillä oli ekana tämä lengendaarinen nintendo pelikone, juu..sitte tuli uusia pelikoineita niin nyt sillä on niitäkin montaa eri sorttia..on pleikkaria ja kaikkea.. ja sitten vielä se tietokone. siellä se päivät pitkät pelaa ja tuijottaa puolen metrin päästä sitä ruutua ja räiskintää,räiskintää..
sitten kun se täytti 10w sen porukat ei saanu sitä enää lähtemään mökille "koska siellä ei oo tekemistä" ja siitä ne alkoi kulettamaan pelikoneita mökillekkin. mutta sit ne mietti että pojan pitää olla pihallakin ku on niin kalpea. joo, kolme koiraa sille ostettii kun se halus. mutta ei se niistä koirista välitä. se on niiitten kans ainoastaan sillon ku on vieraita jotka haluais rapsuttaa niitä koiria niin sillon se ottaa syliin ja hellii ja hoivaa..
koira oli siis huonompi ostos ja sitten ostettiin mopo! ja siihen kohta kyllästyttiin..mönkiä!! ja loppujen lopuks moottorikelkka!!! pojalla on ikää 12 vuotta ja sillä on kaikkea mitä se on kerenny haluta.. aiaiaii ku se muuttaa yksin asumaan ni se on ihan kusi sukassa että mitä nyt ja missä äiti..

[Lerppa]

Toi on jo aika paha... ompa silläkin ollut tosi hohdokas lapsuus...

Mä muistan vielä ihan kirkkaasti miten ihan vaan joskus 5v huvikseen "kokeilin" että saanko sitä ja tätä vaikken olis halunnutkaan, ja en sitten saanut ja olin tyytyväinen
Sitte ku joskus mulle ostettiin joku tikkari niin mä olin ilonen suunnilleen koko päivän (yksinkertainen lapsiko..? )

Mun serkut on sellasia yli hemmoteltuja kakaroita... saavat tosiaan kaiken, ja sitten kun mä joskus oon vahtimassa niitä enkä passaakkaan niitä koko aikaa niin ne ihmettelee silmät pyöreenä että "miten toi ei nyt anna mulle vettä vaikka mä huudan, miten se kehtaakin..." että jooh... nyt ois hyvä todeta mummomaisesti että "mihin tämä maailma onkaan menossa"

[Wirtabiuha]

Mä kanssa törmään vähän turhan usein tommosiin lapsiin/nuoriin... Siis kun mä käyn tallilla tienaamassa rahaa   Siellä on just näitä että "äiti mä hallun ponin"! no äippä ostaa ponin... Ponilla on hienot kamat joista on sitten saatu maksaa pyöreesti 10tuhatta euroo... Kyseinen kersa kävi taputtelemassa ponia pari kertaa viikossa, no se sitten kuoli kun ei muut saanut koskea siihen, liikunnan puute jne. Kersa sitten sai pari viikkoa sitten uuden ponin... Toimivaa! Noita sieltä löytyy ihan vitun paljon!
  

[salza*]

itseasiassa mulla on toinenki serkku joka saa suunnillee mitä tahansa ku sormia napsauttaa..koiria, tietokoneita, pleikkareita, nintendoja, jättitrampoliineja.. sitte se kerran sano että sen äiti ei osaa sanoa sille ei. se on kyllä huomattu!!
siis mä sain ikioman kännykän rippilahjaksi!! [paitsi mä käytin isännän puhelinta jo kuuennesta luokasta asti.. ]
ja mulla oli kans lauantai karkkipäivä. ja joskus ku olin oikein kiltisti ollu hammaslääkärissä me ajettii äitin kans kotiin valintatalon kautta ja se osti mulle jätskin ja se piti syyä siinä matkalla ja veljelle ei kerrottu mitään...

[Ronjaronjanen]

Kyllä mä mieluummin otan tällaisen yksinkertaisen lapsuuden. On nimittäin aina ollut elämässä jotain tavoittelemisen arvoista ja kaikki ei ole itsestään selvää.

Nytkin välillä tuntuu etten arvosta kaikkia asioita mitä pitäisi. Mitenkähän sitten olisi jos oisin saanut aina kaiken..

Tämä aihe alkaa muuttua jo klassikoksi. Tottakai vanhemmat haluavat rakkaalle lapselleen kaikkea hyvää, mutta eivät kuitenkaan ymmärrä mitä se "hyvä" oikeastaan on. Tottakai lapsi tykkää kun sille ostaa tavaraa/karkkia ym.

Kasvatuksen ei suinkaan pitäisi olla mitään salatiedettä eikä vanhemmilla pitäisi olla negatiivisia assosiaatioita kasvatuksesta. Esim. kasvatus=kieltäminen=uhkailu=lahjominen. Tuollaiset käsitykset saavat minut nauramaan.

"Jos olet kiltisti niin saat karkkia" saattaa tehota alle kouluikäisiin. Miksi pitäisi olla kiltisti? Tietenkin siksi kun äiskä antaa karkkia! Samaa mentaliteettia näkee käytettävän valitettavan useasti. Esimerkiksi koulun käynti. Sanon ihan suoraan, että varmasti puolella meidän koulun oppilaista ei ole HARMAINTA AAVISTUSTAKAAN mitä ihmettä he siellä oikeen tekevät! Ristinollaa toppatakit ja pipot päässä, pulpetit yhtenä rykelmänä, läksyt tekemättä, asenne on haista vittu, ainoa asia mikä kiinnostaa on välitunnille lähtö.....LUKION TOISELLA!

[Wirtabiuha]

Aika pelottavaa! Tai siis miksi ihmiset jatkaa lukioon jos ne ei edes tajua mitä ne siellä tekee? Siks että äiti tai isi haluaa?

Jos jotain tekee niin sen vois sit oikeesti tehä kunnolla!

[*tuuli]

Tosta hemmottelemisesta vielä... mun serkku, niin ikään 12 wee, on kans aika hemmoteltu. Tai siis aika ja aika... lähempänä TOSI hemmoteltua. Ennen se oli just sitä, että sille ostettiin kaikki Disneyn videot jne... mut nyt se on menny pahemmaks-> Ensin tuli koira, kun äidin pikku musse ( joka muuten karjuu omalle äidilleen ihan syyttä suotta jos ei saa tahtoaan läpi )  halusi oman koiran. Sitten se ilo kesti... no... hetken. Sitten koira alkoi tympiä ja aina kun sen piti mennä sen kanssa lenkille niin sehän vain väitti vastaan. Ja sitten seuraava buumi oli oma laajakuva tv ( ! ). Hullua, ja sen jälkeen tulivat kehiin dvd:t ja playstation 2.  Ja tietenkin gameboy jota en hänen koskaan enää nää pelaavan. (hän muuten on tyttö...) Unohdin muuten mainita kännykän. Ja mitähän kaikkea se on saanu. Pieni huone on ihan prkl:n täynnä tavaraa! Hyllyssä on kaikkee peleistä sateenvarjoihin! Ihan hullua, tuskin mahtuu kävelemään! Ja sit nyt niille tuli uusi tietokone ja tietenkin kiinteä netti yhteys ja siellä se raukka istuu joka päivä aamusta iltaan koulupäivää lukuunottamatta koneen ääressä ja chattaa jossain kultakalassa! Ihan inhottaa. Tosin kyllä sen vanhemmat sentään jossain osaa "ei" sanoa. Et ei sentään moottorikelkkoja ja mopoja.   Tai jos nekin ilmaantuu niin mä en tunnusta olevani sen serkku! Miks serkkujen täytyy olla tommosia hemmoteltuja? Miks just serkut!!! Välillä mustakin siinä 12 iän kieppeillä tuntu siltä et olis niin kivaa jos käytäs äitin kaa kerran viikossa kaupungilla mut nyt mä oon jo tajunnu et onhan sitä muutakin mikä tekee onnelliseksi kuin raha ja rikkaudet.  

Aika pelottavaa! Tai siis miksi ihmiset jatkaa lukioon jos ne ei edes tajua mitä ne siellä tekee? Siks että äiti tai isi haluaa?

Jos jotain tekee niin sen vois sit oikeesti tehä kunnolla!

Niinpä. Kukapa sen kertoisi vielä heillekin? Se on aivan yksi lysti onko tunnilla ylipäätänsä jos siellä ei mitään tee. Oma asenne on oppimista rajoittavana tekijänä, ei asian vaikeus!

[Lerppa]

Omasta asenteestahan kaikki lähtee.
 Mun pitäis osata asennoitua enkkuun paremmin.. mutta se on vaan niin vaikeeta, kun justiin olen puurtanut pääni halki ruotsin ja saksan kanssa, niin kun pitäisi enkkukin vielä... helposti sitä luisuu tähän kuin minäkin, että pitää meilummin kaikkien helpompien aineiden arvosanat korkealla kuin yrittäisi päästä mukaan johonkin vaikeaan... asennetta asennetta... sitä tarvitsen lisää