Mun sydän on punainen

KatjaRock · lokakuu 29, 2004, 11:30:37

Jepjep. Niin se on. Toisaalta se on vitun kiduttavaa ko haluais jo siirtyä eteenpäin. Onneksi mulla on maailman rakastettavin poikakaveri ollu jo tosi pitkään ja se ymmärtää minun omituisuudet. Voi perskeles että on mukavaa olla onnellinen.

punainen · lokakuu 29, 2004, 11:38:49

Niin mutta se ongelma siinä on että jos tämä ihminen jota rakastat on satuttanut tai satuttaa sinua jatkuvasti niin oman itsesi kannalta olisi parempi että pystyisit sammutamaan sen rakkauden tyyppiin. Eikö tämä sitten kelpaa tosi rakkaudesta?

Se on kyllä ihmeellistä jos joku löytää sen elinikäisen rakkauden, joka myös rakastaa sua yhtä paljon.Ja elävät elämän loppuun asti samalla lailla rakastaen. Mä en kyllä usko sellaiseen ikuiseen ihanaan rakkauteen jonku yhen tyypin kanssa.Sehän on aika tyhmääkin jos omistaa elämänsä vain yhdelle tyypille kun maailmassa on niin paljon muitakin tutustumisen arvoisia ihmisiä.Ja mistä voit tietää jos tämä rakkautesi kohde onkin pettänyt sua koko elämnsä?

:-/

KatjaRock · lokakuu 29, 2004, 11:43:16

LainaaMä en kyllä usko sellaiseen ikuiseen ihanaan rakkauteen jonku yhen tyypin kanssa.Sehän on aika tyhmääkin jos omistaa elämänsä vain yhdelle tyypille kun maailmassa on niin paljon muitakin tutustumisen arvoisia ihmisiä.Ja mistä voit tietää jos tämä rakkautesi kohde onkin pettänyt sua koko elämnsä? :-/

Haittaisko se? Tekiskö se siitä elämästä sitte huonomman? Ekaksi tietenki pettyis ja suuttuis mutta tilannehan olis vähän niinkö Käenpesässä sillä vanhemmalla naisella naapurista, jonka nimeä en muista. Heh.

punainen · lokakuu 29, 2004, 11:44:06

Lainaa. Voi perskeles että on mukavaa olla onnellinen.

onnellisuus on pysähdyttävä tila niinkuin Toni W on ainakin sanonut.En nyt halua olla mitenkään negatiivinen...

KatjaRock · lokakuu 29, 2004, 11:49:22

On se niin kivaa silti. Ko kaikki tuntuu olevan hyvin. Tyhmää siinä on se, että tietää että kohta rysähtää jotaki. Ja olen mie aikasen paljon töitä tehny ja vaivaa nähny että olen tämän onnellisuuen saanu.

punainen · lokakuu 30, 2004, 01:06:22

Niin no onnee sitte!vai pitäs kyllä varmaan toivottaa ennemmin onnee niille onnettomille.Mutta kun on eka saanu kärsiä tietää mitä pitää arvossaan ja osata olla onnellinen.Mäkin oon nyt kyllä aika onnellinen,itseasiassa tosi onnellinen :)ja sitä mahalleen laskua kyllä pelkää jo, vaikka onhan osa mun elämästä aina ollu aika onneton joka varmaan jatkossakin on tasapaino sille onnen puolelle.

KatjaRock · lokakuu 30, 2004, 01:10:58

Mutta sehän oliski liikaa että kaikki menis hyvin. Elämä koostuu pienistä hetkistä. Pittää olla mahollisimman onnellinen niissä hetkissä. Väävääää.

lokakuu 30, 2004, 01:27:34

Lainaa
Se on kyllä ihmeellistä jos joku löytää sen elinikäisen rakkauden, joka myös rakastaa sua yhtä paljon.Ja elävät elämän loppuun asti samalla lailla rakastaen. Mä en kyllä usko sellaiseen ikuiseen ihanaan rakkauteen jonku yhen tyypin kanssa.Sehän on aika tyhmääkin jos omistaa elämänsä vain yhdelle tyypille kun maailmassa on niin paljon muitakin tutustumisen arvoisia ihmisiä.Ja mistä voit tietää jos tämä rakkautesi kohde onkin pettänyt sua koko elämnsä? :-/

- Se riippuu aivan itsestäsi. Tee toisille niinkuin tahtoisit itsellesi tehtävän. Mitä luulet, jos et luottaisi toiseen, kannattaisiko jättää? Pitäisikö ajatella: "Minä ansaitsen parempaa"? Jos vastasit kyllä noihin, et tule löytämään koskaan rakkautta.

punainen · lokakuu 30, 2004, 01:52:01

Ai kulkea laput silmillä koko elämäni?

No jos se tekee onnelliseksi niin miksi ei mutta...

lokakuu 30, 2004, 05:59:53

Laput silmillä - välittämättä muista ihmisistä?

Ihmiset pyrkivät yhdenmukaisuuteen. Jos yksi joukon jäsen on jatkuvasti alakuloinen, muutkin masentuvat lopulta. Jos yksi on passiivinen, ei vastaa kun kysytään, kukaan ei häneltä lopulta haluakaan kysyä mitään, tulee itse passiiviseksi. Jos et osoita rakkautta tai myötätuntoa, myöskään sinulle ei sitä osoiteta. Esimerkkejä on kymmeniä.

Oletko saari?

[tuuli] · lokakuu 30, 2004, 06:45:15

minä oon onnellinen, ku pääsin eroon ****sta

punainen · lokakuu 30, 2004, 07:05:36

No mutta rakas Se Jätkä mähän en halauiska muuta kuin rakastaa, kuten tässäkin topicissa oon sanonu.haluisin vaan rakastaa, oppii tutustumaan ja ymmärtämään,auttaa ja olla ystävä niin monelle ihmiselle kuin pystyn mutta kun saa tarpeeks monta kertaa näpeilleen niin alkaa väkisinkin tulla kyyniseksi.Tuntuu et nykyään ihmiset haluu olla niin riippumattomia ja itsenäisä ja kylmii ettei ne tosiaankaan haluu ketään välittämään.Olisinkohan mäkin sitten onnellisempi jos olisin samanlainen kuin ne

piupau_muovia · lokakuu 30, 2004, 09:31:19

mä uskon, että ihmiset vaan kasvaa yhteen.. loppujen lopuksi kaikki suuri ja ihana rakkaus on sitä, kun maataan villasukat jalassa sohvalla nuhjaantuneena miettimättä mitään. rakkaus on sitä kun ei tarvitse sanoa mitään, kun toinen jo ymmärtää.. kukaan pontentiaalinen ehdokas ei ole tuottanut minulle tätä kliseistä onnea...se on ollut jäykkää toimintaa ahdistuneisuutta ja jälkeenpäin vain vittuilua toisen kustannuksella. ihastunut on sokea, rakastunut on onnellinen. rakkaus on ihastumisen tuhkat..ei pidä puhallella kovaa, ettei ne leviä ympäri maailmaa..

[tuuli] · lokakuu 30, 2004, 09:52:03

mä oon just sellanen itsenäinen ja kyyninen ihminen, mistä punanen puhu.

tai siis, mä en tulis toimeen ilman frendejä, mutta jätkiä mä en halua ( enää! ) niskaani hengittämään.

lokakuu 31, 2004, 01:21:01

Minäkin olen syyllistynyt elämässäni paljon ihmisten esineellistämiseen. Katson koulussa ohi kulkevia teinejä. Osa koettaa koristaa itseään ja osa toivoo ettei heitä edes huomattaisi. Osa puhuu kavereittensa kanssa, eikä heitä koskaan nähdä yksinään missään. Olen ikäänkuin ulkopuolinen tarkkailija. Kysyn asioita elämästä ja totean niitä.

Kerran sattui niin, että lopetin tarkkailemisen hetkeksi ja minusta tuli subjekti. Olin muodostanut yhdestä vastakkaisen sukupuolen edustajasta kuvan, että hän oli yksinäinen ja syrjäytymisvaarassa vailla todellisia kavereita. Pelasin tietysti riskillä, sillä mitäpä menetettävää elämässä olisi. Puhuin tietysti totta kertoessani hänelle, että olin huolissani hänestä. Puhuin ihmissuhteiden tärkeydestä ja vietin monta hetkeä painiessani näiden asioiden kanssa Internetissä. Hän oli välttelevä, joten jouduin keskustelemaan asioista hänen kaverinsa kanssa.

Kaveri kertoi henkilön olevan luonteeltaan "vähän teinimäinen" ja että hän, täytettyään kahdeksantoista, vietti iltoja baareissa "miestenhakureissuilla". Olihan hän jumalaisen kaunis, tottakai. Jätti tunteja väliin kun siltä tuntui, jatkoin keskustelua kaverin kanssa. Myöhemmin kerroin välittäväni hänestä. Hän lähetti postissa retorisen hevosenpaskan. Olin kuulemma omituinen ja epäsosiaalinen henkilö. Ihmettelin, miksi hän sanoi noin. Mitä minä olin ikinä tehnyt hänen tahtoaan vastaan?

Myöhemmin näin koulun ala-aulassa episodin, josta sain ajatuksen. Muutama ehkä vuotta nuorempi pojankoltiainen oli siinä yrittämässä ilmeisesti iskeä tätä tyttöä. Hän oli vaitonainen, ehkä hieman epävarma koko tilanteen ajan, vaikka hänellä olikin kaveri mukana. Lähdin pois paikalta kesken tilanteen. Tajusin yhden asian...

Ihmistyypeillä on funktio. Kauniit ihmiset ovat tuomittuja omaan ruumiiseensa, omaan osaansa, kunnes helvetti jäätyy ja taivas putoaa. Olin ollut varmaan viides miljoonas "amis", jonka sanat muuttuivat hänen korvissaan jälleen uudeksi iskuyritykseksi. Hän oli tottunut siihen, että ihmiset ihailevat häntä, hän sanoi ettei minulla olisi "mahdollisuuksia". Hän ei edes ymmärtänyt sanan 'välittäminen' merkitystä. Minun kävi todella sääliksi. Tajusin, ettei hän ehkä koskaan tulisi löytämään ketään kunnollista poikaa tai ymmärtämään ylipäätänsä sanan 'rakkaus' todellista merkitystä.

Olin kuullut kaverilta, ettei hän kauheasti edes välittänyt pojista. En tiedä oliko se hyvä vai huono asia narsismista kärsivälle hyväksikäytön uhrille.