Minäkin voisin pitkästä aikaa avata oikeasti suuni ja kertoa hieman omaa tarinaani tähän väliin, kun tämä asia on tälläkin hetkellä mielessäni.
Minä olen aina ollut helppo ihminen, en sano vastaan, enkä oikein osaa sanoa mielipiteitänikään. Mutta se mikä minua on entiten kasvattanut on se, että viimeisen 17 vuoden aikana olen saanut ihmissuhde rintamalla niin paljon paskaa niskaani että en edes jaksa muistaa. Sitä aina ihastuu vääriin ihmisiin ja sitä alkaa omia pilvilinnojaan rakentetelemaan, ja ajan edetessä totuus tulee silmien eteen ja sitä tiputaan kovaa ja korkealta.
Ainahan sitä ihminen toivoo onnistunutta parisuhdetta ja haluaa että on joku jolle aina kertoa kaiken ja joku jota pitää hyvänä ja rakastaa. Olen nähnyt enemmän huonoja parisuhteita kuin hyviä, sitä ei osaa olla onnellinen kauaakaan. Siksi en enää edes haaveile parisuhteesta.
Olin varma viime perjantaihin asti siitä etten edes oikeasti tunne enää mitään, kun olen tappanut ihastumis tunteet. Mutta eräs henkilö sai tunteeni oikeinkin pintaan, olin päivän onnellinen. Asioita tässä kun olen nyt pohtinut ja saanut tietooni erinäisiä asioita kyseisestä ihmisestä, asioiden selvitessä minun piti inhota itseäni ja myös toista osapuolta, mutta ei, tieto selvitti ajatukseni, mutta vaihto ehdoksi sain vain unohtamisen, enkä hyväksy sitä taas, olen tehnyt sen jo liian monesti! Tunteeni oikeastaan vain vahvistui tiedon myöten, mutta kuvittelin että näiden asioiden jälkeen osaisin kulkea maan pinnalla, mutta nythän sitä vasta korkealla leijaillaankin.
Puhumalla näistä asioista pääsisi, mutta omien ajatusten kertominen tekee ihmisestä niin haavoittuvaisen, ettei sitä uskalla tehdä. Sen haluaisi tehdä muttei sitä uskalla.
Elän nyt kuin unessa, ja itsesuojeluvaistoni yrittää saada minut takaisin maanpinnalle.
Kaipaan tapahtunutta, ja toivon että se tapahtuu uudelleen vaikka periaatteessa se ihminen pettää sekä minua että itseään jos asia tapahtuu uudelleen, mutta en välitä, haluan vain olla onnellinen nyt kun sen onnen koin. Vain vaikka sen puolituntia kerrallaan.
"Hetken aikaa taivasta, ei meille ole huomista, kun täyttymys on kertakäyttöistä"